Näytetään tekstit, joissa on tunniste tv-sarjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tv-sarjat. Näytä kaikki tekstit

2015/08/31

Takaisin Sillalle!



Oj, välkommen.

Ruotsalais-tanskalaisen Sillan (Bron) uusi kolmas kausi starttaa tutulla kanavalla (TV1) alle kuukauden sisään,
sunnuntaina 27.9.  Ensi-ilta koetaan samaan aikaan siis kotimaissaan kuin meillä Suomessa.  En osannut kuvitellakaan, että nyt jo... En suinkaan pistä pahakseni, että yhtenä pimeimmistä ajoista vuodessa voin viettää tunnin laatusarjan parissa. Tämä pitää mahdollisuuksien rajoissa katsoa nimittäin juuri silloin kun se tulee tv:stä (klo 22), eikä esimerkiksi päivällä... YleAreena toki mahdollistaa yhä jaksojen katsomisen muutamien päivien viiveellä.

Pohjoismainen melankolia ja syksyinen yöhön taittuva ilta muodostavat hyvän parin. On muutenkin kiva pitää se pieni perinne yllä, että edes kerran vuodessa on joku sarja, jolta odottaa viikon verran uutta jaksoa nähtäväksi. Jatketaan siitä mihin jäätiin...verrattuna moniin rikos-/etsiväsarjoihin, joissa jokainen jakso on muodostunut omasta rikoksesta. Katselen välillä Poirottia tai Marplea, ja niin ihania kuin ne ovat, niin vähän epätodellisiakin.

Sofia Helinin näyttelemä Saga Norén jatkaa pääroolia ilman Tanskan aisaparia Kim Bodnian näyttelemää Martin Rohdea. Rohde ei halunnut jatkaa sarjassa joidenkin taiteellisten erimielisyyksien vuoksi. Sarjassa on kuitenkin Sagan lisäksi tuttuja poliiseja uusienkin tyyppien lisäksi. Vaikka Rohde toi oman (pääosin traagisen makuisen) mausteensa sarjaan, en silti näe sarjan kärsivän. Uusi kausi tuo muutenkin uudet kuviot mukaansa... Trailerin perusteella samaa henkeä on odotettavissa ja sama hyvä tuttu tunnaribiisikin (Hollow Talk) on kuvioissa mukana. Sarjassa kuitenkin liikutaan enemmän Tanskassa kuin Ruotsissa tällä kaudella...

Mitäs, odotatko sinä jo uutta kautta tai oletko edes nähnyt aiempia kausia?

Noin kaksi vuotta sitten kirjoitin juuri kyytiin hypänneenä näin

2015/03/06

Bomb Girls - paras tyttösarja heti Gilmoren tyttöjen jälkeen

Alkuvuosi on mennyt lähinnä tv-sarjojen kuin elokuvien parissa. Hyvä elokuva on tiivis kokoama yhdessä parin-kolmen tunnin paketissa, mutta hyvä tv-sarja voi vangita tuntikausiksi, joskus jopa vuosiksi. Valitettavasti (tai onneksi kuitenkin) Bomb Girls (Kanada 2012-2013) on vain 18 jakson kokonaisuus. Selailin Yle Areenaa kuukausi sitten ja katsoinpahan ensimmäisen jakson, jonka jälkeen mukana ollaan pysytty TV1:llä/Areenalla ja mukana pysytään aina alkukesään asti sarjan loppuun asti. 60 minuutin jakso viikossa-tahtia mennään, mikä tuo oman kutkuttavuuden ja paluun niihin aikoihin kun se oli ihan normikin. Jos minulla suinkaan olisi boksi, olisin katsonut tämän varmasti kerralla. Nyt riittää jotain odotettavaa.

Bomb Girls vie nostalgisella tuulahduksella 40-luvun ammustehtaaseen Kanadassa. Ammuksille on tarvetta maan omille miehille, eletäänhän toisen maailmansodan aikaa.

 Sarjan nimensä mukaisesti naispuoliset henkilöt ovat pääosassa. Sukupuolierottelut ja tietyt käytösnormit ovat vielä aika oleellinen osa, mutta sarjassa niitäkin kyseenalaistetaan eli feminismiäkin pukkaa, mutta luontevalla ja itsestäänselvällä tavalla. 

Se, että tämä on tv-sarja tekee oikeutta salaperäisille roolihahmoille, joista paljastuu ja jotka kehittyvät vähitellen. On myös mahtavaa huomata, että kukaan ei ole roolihahmoissaan karikatyyrimaisen ärsyttävä ja jää vain tyhjäksi kuoreksi. Jokaisesta löytyy jokin pieni kiehtova piirre. 


Esimerkiksi tutustutaanpa tähän kaksikkoon, vasemmalla istuvaan Kate Andrews (irl Charlotte Hegele) ja keltamekkoiseen Gladys Whitmaniin (irl Jodi Balfour). Kate on karjuvan isän luota ammustehtaalle paennut ja elää uudessa paikassa väärennetyillä papereilla. Sisällään ulos pyrkivä halu laulaa jazzia. Gladys puolestaan on siniverinen tyttö, jonka vanhemmat ja tuleva aviomies haluavat pitää huolta maineestaan, joten Gladys aloittaakin tehtaan konttoripuolella. Gladys ei tyydy tähän, vaan menee salassa ammusliukuhihnalle. Koska sarjassahan on kuitenkin naisia ja pääsääntöisesti työväen naisia, niin silkkisukkahousuinen työntekijä joutuu ottamaan vastaansa nokitteluakin ja joutuu lunastamaan paikkansa uskottavana työntekijänä.


Lorna Corbett (irl Meg Tilly) saattaa olla se naisten pikkupomottelija ollessaan vastuussa naisten hyvinvoinnista, mutta ajoittain koppava olemus kätkee sisälleen herkkyyttä ja lämpöä ja tarvittaessa tarttuu työhanskoihin sinihuivisten taistellessa miljoonannen ammuksen teosta, ennen kuin punahuivisten vuoro alkaa. 



Betty McRae (irl Ali Laebert) on tehtaan paras työntekijä ainakin Lornan mielestä. Vapaa-ajallaan Betty viihtyy erittäin hyvin punakutrisen Katen kanssa, jonka on ottanut suojiinsa ja jota lohduttaa painajaisiltaan. On nähtävissä Bettyn viehtymys ja se, että näiden naisten välille saattaisi kehkeytyä jotain enemmän. Mitään ei oikeastaan tiedä, sillä nämä naiset eivät totisesti näytä olevan yksioikoisia.

Mikäli olet onnekas, etkä ole vielä katsonut sarjaa, niin pääset kerralla katsomaan neljä tähän mennessä näytettyä jaksoa....ja tulet janoamaan lisää. Tästä mä tykkään. Ja bonustahan sarja saa aikansa jazzista ja kapakoista. 

2015/02/16

Wayward Pines


Mitäs tuumaatte tulevasta sarjasta, jossa on Twin Peaksimaisia elementtejä ehkäpä myös ripauksella mitä loistavinta True Detectiveä?

Eihän tästä voi olla kiinnostumatta. 

Salaisen palvelun agentti Ethan Burken tie käy Idahon Wayward Pinesiin hänen etsiessään kahta kadonnutta kollegaansa. Pieni kaupunki saattaa imaista kohta Burkenkin tuossa omituisessa paikassa. 


Rooleja esittävät mm. Matt Dillon (Ethan Burke), Terrence Howard, Juliette Lewis, Melissa Leo ja Shannyn Sossamun.
Sarjan tekijöitä on aika monta, joista yksi elokuvan Kuudes aisti ohjaaja M. Night Shyamalan. 

Mystiseltä ja lupaavalta vaikuttaa kerrassaan. Psst. Ilmeisesti sarjalla on maailman ensi-ilta 14.5.2015 alkaen. Maailman ensi-ilta koskee myös Suomea ja meillä kummajaiskaupunkia pääsee katsomaan ilmaiskanava Foxin välityksellä.

2015/02/01

Det tredje øyet / Kuudes aisti

Viggo Lust on mies, joka on kadottanut eräänä heinäkuisena päivänä tyttärensä idyllisessä norjalaisessa kylässä. Oman lapsen katoaminen on asia jota ei unohda vuosienkaan päästä. Poliisiyhteisössä asia on jo hyllytetty, mutta Viggo ei anna periksi... ei varsinkaan ns. kolmannen silmänsä vuoksi - tytär ilmestyy hänelle unissa ja antaa johtolankoja niin oman tapauksensa selvittämiseen kuin myös muihin rikostapauksiin. Sarjan alkupuolella olin vakuuttunut yhä kiinnostavuudesta, mutta huomasin että sarjaa oli maustettu ripauksella kliseisyyttäkin. Kolmannessa jaksossa kymmenestä taisin lyödä vähän päätäni seinään Viggon herätessä aistimuksellisilta unimatkoiltaan puhelinsoittoon...jälleen kerran. Viggo on poliisi ja soitto liittyi juuri unessa nähtyihin vihjeisiin.

Vähitellen kohti loppua nämä kliseet on unohdettu ja pidän vakuuttuneisuuden hengissä.
Episodit 7-10 saavat haukkaamaan happea (sarjassa myös kirjaimellisesti) ja katsoja saa tuntea olevansa tivolin narunvedossa, jossa jokaisen narun päässä on jotain, mutta sitä ei saakaan omaksi. Ähäkutti, jatka vain vetämistä.

Olen toisen pohjoismaalaisen sarjan, Sillan, ystävä ja ajattelin Kuudennen aistin paikkaavaan sen jättämää haikeutta. En ollut aivan väärässä - pohjoismaalaista melankoliaa ja raadollisuutta. Välillä liikutaan jenkkirikossarjan hengessä, mutta kokonaisuudessaan Kuudes aisti on sopiva sekoitus viihdyttävyyttä ja nerokkuutta. Eikä unohdeta sarjassa vilahtavia lämpimiä norjalaisia villapaitoja.

Sarjan ensimmäinen kausi kuvattiin 2013 ja näytettiin juuri Suomessa. Tietojen mukaan toinen kausi Viggo Lustin (Kyrren Haugen Sydness) tähdittämänä on tulossa myöhemmin, mutta me Suomessa pääsemme todennäköisesti nauttimaan siitä aikaisintaan ensi vuonna. Olisin ollut ilahtunut vain tästä ensimmäisestäkin kaudesta, mutta googlettelu mahdollisesta jatkosta kertoo toista.


2015/01/22

Girls, Girls, Girls - kolmas kausi vakuuttaa


Hiljattain kirjan Not That Kind of Girl julkaissut Lena Dunham on kolmannella kaudellaan saanut sarjaansa juuri sopivalla twistillä syvyyttä ja arkista huumoria. Tytöt pysyvät toki yhtä ärsyttävinä aivan kuin aina ennen, mutta itsensä Dunhamin esittämä Hannah Horvart on jostain syystä tykästyttävämpi. 


Puolinakuilulta ei tässäkään vältytä, mutta siinä missä aluksi se tuntui alleviivatulta, niin nyt asian suhteen on jo aika sujut.  Ja oikeastaan parhaita episodeja on bikinpyöräily ystäviensä kanssa kauppaan. Ollaanhan rantakaupungissa. Kauppaan ei pääse ja väkisinkin sympatiseeraa Hannahia, joka on vain oma hölmö itsensä.



Girlsissä on loistavinta se, että ihmiset ovat ärsyttäviä, sydänsuruisia, heikkoja ja kun biletetään, niin silloinkaan ei välttämättä vältytä draamalta. Draama on lähempänä tosielämän draamaa kuin Kauniit ja rohkeat-draamaa, mikä voisi monet meistä saada samaistumaan. Elämää, ei sen enempää eikä vähempää.

Kolmannessa kaudessa tuntuu olevan enemmän vakavuutta mitä aiemmissa kausissa. Käydään vieroitushoidossa, hautajaisissa, podetaan eroa, riidellään suorasanaisemmin ystävien kanssa, pohditaan sisarussuhteita. Myös yksi sarjan ainoista miehistä, Adam (Adam Driver), saa samalla hahmollensa enemmän uskottavuutta ja syvyyttä.


Kolmas kausi toden kertoi - Girlsistä on uudeksi ystäväksi. Alaksäkin typyjen ystäväksi? Kahdeksan ensimmäistä jaksoa nähtävissä Yle Areenalla. Kauden loput neljä jaksoa tulevat ennakkokatseltaviksi tämän viikon sunnuntaina ja tv:stä ulos ensi maanantaina. Neljäs kausi on alkanut Amerikassa, joten sitä saa luvan vähän aikaa odottaa Suomessa.

P.S Kasper Strömmanin "juonipaljastukset" kolmannesta kaudesta naurattavat. Vaikka sarjassa ei oikeasti vieraile Ristomatti Ratia psykologina, niin Sonic Youthin Kim Gordon on pienessä sivuroolissa kauden alussa.

2012/11/22

American Horror Story.


Katsoin tässä taannoin illan pimeimpinä tunteina American Horror Storyn (2011 -) ensimmäisen kauden. Koukkuunnuin heti ensimmäisestä jaksosta alkaen, vaikka välillä hirvitti, enkä ole nykyään niin kauhutarinoiden ystävä. Haluan jo heti väittää, että tiivistunnelmaisen sarjan tekee entistä hyytävämmäksi musiikki. Aiheestahan käytiin juuri keskustelua myös Hyvissä ja huonoissa uutisissa - ei ois esimerkiksi Tappajahaikaan niin pelottava, jos taustamusiikkina olisi kevyitä sävelmiä. Tässä on todella intensiivinen musiikki taustalla.

Katso siis tätä sarjaa yksin, pimeänä vuorokauden aikana ja hyvät kuulokkeet korvilla ja voin taata, että johan alkaa sydämessä tykyttämään.

Sarja alkaa siitä kun Harmonyjen perhe muuttaa kauas Los Angelesiin uuteen taloon yrittäessään jättää menneet taaksensa. Talo on alueensa halvimpia mutta kuitenkin loistelias ja viktoriaaninen.
Kaupat käyvät siis aika vaivattomasti... myöhemmin tietysti selviää miksi talon markkinahinta oli niin matalalla - talossa on kuollut ei vain kaksi vaan vähän useampikin ihminen. Talo on tunnettu MURDER HOUSEna, joka on osana turistikierrosajelujakin.

Sarja avautuu pikku hiljaa jokaisella episodilla, paranee vain paranemistaan. Talon historia ja nykyisyys kommunikoivat sarjassa enemmän kuin talon nykyiset viralliset omistajat toivoisivatkaan. Sarjassa on myös melkoisia huipennuksia varsinkin loppupuolella.


Ben ja Vivien Harmonyja esittävät Dylan McDermott ja Connie Britton.


heidän teiniangstista uuden lukion aloittavaa Violetia esittää Taissa Farmiga.


Perheen talossa ja erityisesti Violetin seurassa viihtyvää psykopaattista Tate Langdonia esittää Evan Peters.


Näyttelijäntaidoistaan kehuja niittänyt Jessica Lange esittää pimeitä salaisuuksia pitävää Constance Langdonia.


Mullan alla-sarjastakin tuttu Frances Conroy esittää taloudenhoitajar Moira O´Haraa ja Alexandra Breckenridge esittää nuorta viettelijätär Moiraa, jonka näkee lähinnä miehet.

Ja mainitsematta jää monta hyvää (ja hyytävääkin) näyttelijää! Kokonaisarvosana on 4,5/5.
Traileri ei anna sarjalle oikeuksia. Kyllä sarjasta pari yliampuvaa kohtausta löytyy ja pari asiaa, joita en käsitä, mutta sarjan tunnelma ja juoni ovat silti otteessaan pitäviä! Ja tämän kyllä pystyy katsomaan vielä silmät aukikin aika hyvin, vaikka olisi herkempikin katsoja, luulen. Tässä on aika paljon kauhuklassikon Hohto vaikutteita - hyytävä, intensiivinen, mystinen, yliluonnollisuuden ja todellisuuden sekoittama, psykoottinen (+ tietyt kohtaukset ovat kuin Hohdosta). Omassa mittakaavassa Hohto ei ole kuitenkaan pelottavin kauhuelokuva, mutta jos sinulle on, saat ehkä painajaisia tästäkin.

Amerikassa on parhaillaan menossa sarjan toinen kausi, joka on aivan toinen tarinansa ja sijoittuu eri paikkaan. Toiselle kaudelle on otettu tosin myös muutama ensimmäiseltäkin kaudelta tuttu näyttelijä (eri rooleissa) kuten Jessica Lange ja Evan Peters. Olen katsonut toistaiseksi ensimmäisen jakson ja sen perusteella se on kovaotteisempi. Hyytävä todellakin, mutta sellaisella tavalla että joutuuko tässä silmät sulkemaan koko ajan. Aion katsoa senkin kauden, mutta katsotaan tuleeko siitä ykkösen voittanutta.


2012/04/17

Mildred Pierce.

Huomaathan, että TV1:lla alkaa tänään HBO:n uusi viisiosainen minisarja (tai pitkä elokuva)? Mildred Pierce on tv-tulokkaan nimi.


Mildred Pierce on yhtä kuin Kate Winslet 30-luvun Kaliforniassa. 30-luku on Amerikassa laman aikaa ja myös nuori Mildred joutuu kohtaamaan sen ongelmat. Avioliitto petollisen miehen kanssa päättyy ja Mildred jää kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Mildred alkaa tarjoilijaksi, mutta leivontataidokkaana hän etenee ravintolayrittäjäksi asti. Hän haluaa ennen kaikkea lapsilleen loistavan tulevaisuuden. Hän kannustaa myös Vedaa (Evan Rachel Wood) muusikoksi, mutta tytär taitaakin olla hieman kiittämätön kaikista kannustuksista ja lahjoista huolimatta. Mildredin elämään astuu myös uusi mies....

Käsikirjoitus pohjautuu James M. Cainin romaaniin ja ohjaajana on Todd Haynes (mm. I´m not there, Kaukana taivaasta ja Velvet Goldmine). Sarja on viidellä Emmylläkin palkittu (ehdokkuksia 21 kappaletta). Tulipa mainittua, vaikka en palkintogaaloista jaksa juuri kiinnostua ja arvosta elokuvia niiden perusteella. Onhan se jo huomattu, että niissä eivät mene aina palkinnot aina niillekään, joille pitäisi (Drive).

Vaikuttaa lupaavalta. Minä aion katsoa.

2012/04/12

Boardwalk Empire.

Atlantic City, 1920. When alcohol was outlawed, outlaws became kings.


Boardwalk Empiren ensimmäinen kausi 12 jaksollaan pyöri hiljattain TV2:lla. Ensimmäisen kauden dvd-boksikin tuli kauppojen hyllyille lähes heti - suosittelen varauksetta sen ostoa, tavalla tai toisella kuitenkin sen näkemistä. Itse odottelen toista kautta innolla, Yhdysvalloissa nähdään jo kolmatta.

Boardwalk Empire sijoittuu kieltolain aikaiseen Amerikkaan eli 20-luvulle. No, kieltolakihan ei varsinaisesti kannusta ihmisiä siveelliseen käytökseen - viina salakuljetetaan, alamaailma kukoistaa muutenkin. Naiset sentään saavat äänioikeuden viimeistään silloin. Sarja kertoo tästä kaikesta (ja osittainhan jotkut hahmot perustuvat todellisuuteenkin, mutta itse en ole vielä perehtynyt, että miten paljon). Historiantutkimukseni on siltä osin hataralla pohjalla, sillä gangsteriaiheet eivät aiemmin ole olleet kiinnostuksenkohteitani. Sarjasta saa kuitenkin irti paljonkin ilman sitä pohjaa, ehkäpä se saa jopa gangsteri-innostuksen ja kirjaston nurkat kutsumaan luokseen.

Sarjassa on tunnelmaa, huh, että onkin. Se tunnelma ja mielenkiintoiset roolihahmot saavat sarjan pariin, aivan kuten Twin Peaks sai aikoinaan. Eihän tämä mikään Twin Peaks 2 ole, mutta persoonallisia hahmoja pimeine puolineen tarjoaa tämäkin sarja. Ja mainitsinko sen tunnelman ripauksella tyylikkyyttä?

Alla pienet ja melko pinnalliset luonnehdinnat suurimmasta osasta hahmoista. Pinnalliset siksikin, että hahmot ja juonenkäänteet on parasta itse kokea.


 Enoch "Nucky" Thompson  (Steve Buscemi) on Atlantic Cityssä puoliksi politiikko, puoliksi gangsteri. Hän pääsee salakuljetusimperiumin johtoon. Nucky on perso alkoholille, juhlille ja varsinkin alkujaksojen aikana seksille naisensa kanssa. Tämän vuoksi vastuutkin voi siirtää tuonnemmas, tai mieluiten kokonaan.  Kylmäkiskoisen oloinen tyyppi, mutta ensimmäisen kauden edetessä loppua kohti Nuckynkin persoona avautuu.


Lucy Danzigeria (Paz de la Huerta) näkyy varsinkin ensimmäisten jaksojen aikana Nuckyn seuralaisena, niin pedissä kuin juhlissa. On muuten todella ärsyttävä ja pinnallinen henkilöhahmo (tykästyyköhän joku tähän?)


Agentti Nelson Van Alden (Michael Shannon) on rujonkomea alituinen Nuckyn pimeiden puolien selvittäjä ja sanomattakin selvää: vihaaja. Nelson on äärimmäisen uskonnollinen ja kun hän avioituneena miehenä ihastuu Margaretiin hän raippaa itseään selkäänsä. Kauden lopussa hän tekee jotain hyytävämpää uskonnon varjossa.


Margaret Schroeder (Kelly MacDonald) asustaa kahden äärettömän suloisen lapsensa ja väkivaltaisen miehensä kanssa. Kunnes mies kuolee tapaturmaisesti. Margaret on poliittisesti valveutunut ja täysin vastakohta Lucylle. Nucky ja Margaret ystävystyvät lähes alkujaksoilla Margaretin lähtiessä pyytämään rahaa perheellensä..ja myöhemmin rakastuvatkin. Molempia Margaretin lapsia esittää kaksoset.



James "Jimmy" Darmodya esittää Michael Pitt. Jimmyllä on vaimo ja pieni poika, mutta Jimmy on gangsteri. Perhe ei näe kotonaan gangsteri-puolta, mutta toisaalta Jimmy ei usein edes ole kotona.
Jimmy on mielestäni yksi sarjan kantavimmista voimista, ja toki myös tyylikästä nuorta miestä katselee muutenkin mielellään.Nippelitieto 2: Tätäkin nuorta poikaa näyttelee kaksospojat! Kaksosuudesta on selvästi ollut etua.


Kaunis Angela Darmody (Alexa Palladino) esittää Jimmyn vaimoa, taiteilijaa ja äitiä. Angela on melko yksinäinen Jimmyn ollessa usein poissa, mutta valokuvaajan perhe on mukana hänen elämässään. Erityisesti vaimo.


Gillian Darmody (Gretchen Mol) on Jimmy Darmodyn nuori äiti (oikeassa elämässä ikäero 9 vuotta) ja showgirl-tanssija. Viimeisissä jaksoissa myös Jimmyn isäkin, kuolemaa tekevä vanha mies, on kuvioissa mukana.


Arnold "The Big Bankroll" Rothstein (Michael Stuhlbarg) on tämän ajan suurin gangsteri. Juuri Rothsteinin toiminnat tuovat agentti Nelson Van Aldenin Atlantic Cityyn. Mutta Van Aldenhan uskoo Nuckyn olevan "bigger fish".


Lucky Luciano (Vincent Piazza) tulee Arnold Rothsteinin (edellinen tyyppi) kanssa Atlantic Cityyn.


Alphonse Gabriel "Al" Capone (Stephen Graham) gansteri Chicagosta on bisneksissä mukana sekä Nuckyn että Jimmyn kanssa.


Elias "Eli" Thompson (Shea Wigham) on Atlantic Countyn sheriffi ja Nucky Thompsonin veli. Yhdessä veljekset ovat tehokas kaksikko pitäessään ohjaksia kaupungin korruptoituneesta hallituksesta ja alamaailmasta, mutta heidän välillään on myös jännitteitä.

 Richard Harrow (Jack Huston) esittää ensimmäisessä maailmansodassa halvaantunutta veteraania. Richard liittoutuu ensin Jimmyn kanssa ja myöhemmin Nuckyn. Richardilla on veressä taito salatappaa, ja tätä tulee sarjassa näkymäänkin. Richard on kyllä sympaattinen hahmo, jonka ampumiset selittyvät moraalisyillä.


Albert "Chalky" White (Michael Kenneth Williams) esittää gangsteria hänkin.

... ja näitä tyyppejä on vielä enemmän. Tarkemmin kaikista näistä (jopa jaksokohtaisesti) ja niistä toisista täällä.




Sarjan ohjauksessa ja tuottajina mm. Martin Scorsese ja Terence Winter.