Laketown.

Laketown on samalla herkkä ja voimakas kappale, joka ravistaa unihiekan rippeet silmistä kauniina kevätaamuna ja suuntaa ajatukset, kiitos The New Tigersien Appu Jasun musiikkivideon, kimaltavien kesäjärvien rannoille.

NEØV(jonka kolmatta kirjatta en osannut taas tehdä kuin kopioimalla netistä) julkaisi juuri tämän uuden videon ja lupauksen uudesta albumista, Dominique. 

Keikkakalenterissa näkyy pari britti-paikkaa, mutta jospa heitä pääsisi Suomessakin vielä näkemään. 

Tulevan albumin kansikuva näyttää siltä miltä suomalaisyhtyeemme kuulostaa.  

Puutarhajuhla.

Aloin tämän kolmannen Puutarhajuhlaksi ristityn sinkun jälkeen odottamaan vähän enemmän Iisan tällä viikolla julkaistavaa esikoisalbumia. Levyn sisältö näyttää tältä:

1. Kirje
2. Perjantai
3. Rakkaani nukkuu
4. Psykopaatti
5. S€ pyörittää 
6. Sulkekaa baarit
7. Brooklyn
8. Puutarhajuhla (feat. Knipi)
9. Sata toista
10. Syntymäpäivä

Toisin kuin letkeät maailmalla juoksevat kaverinsa, Perjantai ja S€ pyörittää, Puutarhajuhla maalailee herkempiä rakkauslaulu-maailmoja kynttilöine, viinipulloineen ja parisuhde-juttuineen.

Herkkyysvaikutelmaa lisää laululla fiittaava Knipi (Egotrippi). Tämä duetto muuten toimii! 

Iisan mielipiteitä jakava lauluääni ei ehkä missään aiemmassa laulussa ole kuulostanut yhtä hyvältä, vaikka hyvältä kuulostaa aina. 

Delay Treesin Readymade kutkuttaa.

X

Ennakkokuuntelu ohi!

Mites mahtavaa, Soliti on laittanut Soundcloudiin ennakkokuunneltavaksi Delay Treesin odotetun Readymaden. Ehdin tänään levyn pariin ensin remontin paukkeessa. Levy ei silloin saanut ansaittuaan huomiota ja jäikin kakkoseksi työkaluille. Nyt kun vasara ja naulat ovat heivattu syrjään, on aika syventyä. Pystyin kuitenkin ensikuulemalta huomaamaan, että tässä levyssä on jotain. Delay Trees on aina ollut melankolista musiikkia ja olen hyvin iloinen, että sellaisena on pysynytkin, mutta positiivista virettä löytyy ja Ramin ääni tuntuu olevan enemmän iholla. Levy tuntuu olevan helpostilähestyttävämpi mitä aiemmat. Ja fiilistelen kaikkea kohinaa, melodioita ja jännitteitä joita varsinkin levyn vika kappale The Atlantic tarjoaa. Sinkku Perfect Heartache erottuu levyltä eri tavalla. Se on loistava biisi ja sopiihan sekin levylle, mutta onneksi levy ei ole kokonaisuudessaan nopeiden rallatuksien levy.

Huh, kiitos Delay Trees.

P.S Kuten Weneverstoodachancen kirjoittaja, niin myös minä tuumailin että levynkannessa olisi 3D-kuva. Päätin yrittää tihrustaa laittamalla silmät näyttöön ja lopulta silmiä alkoi vain kirvelemään. Luovutin, kun totesin että mitään järkevää kuvaa ei välttämättä kanteen kätkeydy. Löydätkö sinä? Lapsena nämä kuvat olivat huisia, ja jos joku sanoo, että katselu palkitsee lopulta, niin aion tuijottaa silmäni kipeimmiksi tapahtui se sitten näyttöä tai fyysisen levyn kantta tuijottamalla.

The New Tigers - Secondary city !!!

Solitin bändeiltä pukkaa uusia biisejä. The New Tigersien Secondary City iski ensi kuulemalta ja onpa sitä aika monta kertaa tullut kuunneltua. Uskaltaisin väittää, että tikrut ovat nyt parhaimmillaan. Täydellinen soundi.  Video on kuvattu Lontoossa. 

Biisi on bändin toiselta albumilta, joka julkaistiin hiljattain. Tavoitteena olisi päästä kuulemaan levy pian! 

Psst. Tuleva keikkakalenteri näyttää tältä:

07.02. Valoa Festival, Tampere
14.02. After Eight, Pietarsaari
15.02. Rotos Loves Paskis Festival, Oulu
21.02. Klubi (Ilta), Turku
22.02. Bar 15, Seinäjoki
28.02. Ritz, Vaasa
11.04. O´Connells, Tampere
19.04. Bar Loose, Helsinki

Delay Trees - Readymade

Vierailu Solitin sivuilla sivisti kansikuvan ja levyn julkaisupäivämäärän (10. tammikuuta) verran. Uusi sinkku on ollut maailmalla jo jonkin aikaa, mutta parhaillaan olen antamassa sille usean soiton pyöritystä. Toimii. Ja kun biisin soundissa on kaikuja yhdysvaltalaisesta Real Estatesta, ei voi mennäkään kovin metsään.  

Täydellisen sydänsäryn voi ladata myös Soundcloudin sivuilta itselleen. 

On niitä keikkojakin tulossa helmikuusta alkaen.  Esimerkiksi Tampereelle on tulossa kahden kuukauden sisällä kaksi keikkaa - Telakalle ja O´Connellsiin. Täällä keikkakalenteri.


P.S Kokoomajutut on aina vähään kinkkisiä. Harmillisen paljon hyviä suomalaisia jäi edellisen postauksen ulkopuolelle (muistan jatkuvasti lisää). Esimerkiksi Black Twig ja Neov. Kiitos vielä jälkimmäiselle bändille syksyisestä yhteydenotosta! 

Parhaat suomalaiset.

Päivän lehden katugalluppi-kyselyssä ihmiset kiittelivät Suomea erilaisista asioista. Eräs oli tyytyväinen eläkäjärjestelmään, koska sattuu saamaan hyvää eläkettä, muutamat kiittelivät nopeaa terveydenhuoltoa ja eräs suomipoppia, jota ei osata tehdä muualla maailmassa. Yllättävää.

Minä en niin välitä suomipopista-/rockista, mutta kyllä minullakin on suomalaisia suosikkeja. Itsenäisyyspäivän kunniaksi kiitosta jakelen esimerkiksi näille (joukosta puuttunee muutama hyvä suomalainen, joten lista ei ole kaiken kattava):

Delay Trees lupailee uutta levyä ensi vuoden alussa. Uudelta levyltä on julkaistu Perfect Heartache. Mulla on käynnissä nyt Delay Trees-vaihe, johon kuuluu mm. tämä upea biisi vanhalta Soft Construction EP:ltä.

Blogia pidempään lukeneille ei tule yllätyksenä että täällä tykätään Minä ja Ville Ahosesta.  Kaksi studioalbumia ja tykkään kovaa lähes kaikista biiseistä.

Big Wave Ridersien pojilla on hyvä soundi ja meininki. Suomen brittiläisin bändi definitely maybe.

Pidän Lindgrenin äänestä ja lauluista.

Cats on Fire kilpailee myös Suomen brittiläisimmän bändin tittelistä. Ei voi nimittäin väittää ettei tässä bändissä olisi The Smiths-viboja, mutta on se paljon muutakin. The Smiths-tykkääjänä vibat ei haittaa. Cats on Fire on yksi vanhimpia kotimaisia suosikkejani, jota näkee aika harvoin kun huitelevat ulkomailla enimmäkseen nykyään mikäli keikkailevat.

Rubik on niin hyvä. Live-esiintymiset jäävät jatkossa väliin, koska bändihän lopettaa. Levyt eivät kuole.

Ochre Room ansaitsee toki maininnan tunnelmallisella musiikillaan. Mistä näitä hienoja bändejä sikiää?

En oikeastaan kuuntele enää juurikaan Disco Ensembleä, mutta ai että nuo ihan ensimmäiset levyt. Ne toimivat edelleen ja toki niillä on nostalgia-arvoa. Eräänä vuonna kävin noin kymmenen kertaa katsomassa bändiä, joten livevedot eivät todellakaan mitään turhia ole. Edellisellä näkemiskerralla satuin vain vähän pettymään, sillä en tunnistanut juurikaan biisejä ja jollain tavalla olen kasvanut yli kai sitten. Hei bändi, teillä on upeita loistavia kipaleita vanhoillakin levyillä. Lupaan satavarmasti tulla jos lupaatte näitä.

Kiitos toki myös vanhalle vanhalle 22 pistepirkolle.

Vielä näkemättä oleva Satellite Stories saa kyllä myös kiitokset, koska esimerkiksi tämä kuulostaa hyvältä makuuni!

Matti Johannes Koivu on niitä harvoja suomeksi laulavia, joita jaksan joskus kuunnella. Matti Johannes Koivu lumoaa sympaattisella persoonallaan, äänellään ja tunnelmallisilla lauluillaan. Mutta ihan aina en jaksa silti kuunnella, koska tosiaan harvoin jaksan suomeksi laulettuja lauseita, vaikka lauseet olisivat taitaviakin ja hienoja. En tiedä mikä siinä on.

Jotain vanhempaakin. Ihan mielettömästi en fanita Leevi & The Leavingsia (ne kotimaiset sanoitukset ja tietynlainen parodisuus), mutta varsinkin tämä biisi on ihana. 

Kai sielläkin tykätään edes osasta näistä? Onko joku suomalainen bändi tai artisti aivan yliveto?

P.S Auttakaa joku mua! Tässä ihan muutama vuosi oli bändi, jossa oli lähinnä ruutupaitaisia poikia ja he soittivat englanninkielistä pop/rockkia. Jepjep, lähtökohdat ovat hyvät... näin pari kertaa Tampereen Klubilla ja kerran Helsingin Lepakossa suunnilleen vuosina 2008-2010. Heillä oli posterina sellainen näkötarkastuksestakin tuttu kirjain-posteri (E kirjain suurena ja pienempänä) . Mietin vain, että mitä heille kuuluu nykyään... On mahdollista, että heitä ei ole enää olemassa bändinä, koska muistaisin jos kuulisin nimen! Tunnistaisiko joku tuosta posteri-kuvauksesta bändin? 

SHINE 2009: Our Nation.

TÄÄLLÄ olisi kuunneltavissa tuore SHINE 2009:n albumi. Kyseisessä osoitteessa on myös duon "opastus" levyyn kappale kappaleelta.

Jos yksi biisinosto, niin olkoon se No Thanks ... tai Me & U.

Fyysinen levy julkaistaan ensi maanantaina.

Hei vaan Maglevs ja tervemenoa tähtiin!

Turkulainen Maglevs esitteli itsensä ja EP:nsä, ja minä päätin jakaa esittelyn eteenpäin teille:

Maglevs pyrkii kuulostamaan ennenkaikkea omalta itseltään, joskin yhtyeen musiikissa on kuultavissa vaikutteita melko laaja-alaisesti indie- ja popmusiikin kentältä. Yhtye itse asiassa perustettiin osittain vastavoimaksi monotonisille, tyylikeinoiltaan ja dynamiikaltaan kapea-alaisille keikoille, jollaisilla yhtyeen jäsenet olivat pettymyksekseen joutuneet tylsistymään varsin usein. Lauluntekemistä ohjaavasta dogmasta ei tältä osin kuitenkaan varsinaisesti ole kyse. 

Uudella EP:llä yhtyeen ilmaisusta esiin kenties pääsee enemmän eteerisen rauhallinen ja melodinen kuin elektroninen, kiihkeä tai runollisen agressiivinen sointi, joita tullaan kuitenkin varmasti kuulemaan yhtyeen keikoilla tulevan syksyn ja talven mittaan. Toivottavasti maistuu. 

EP löytyy Soundcloudista tätä linkkiä klikauttamalla. Kappaleet ovat ilmaiseksi ladattavissa.

Ja se, miksi halusin erityisesti jakaa tämän, johtui musiikin puhuttelevuudesta. Aika hyvä juttu, että he esittelivät itsensä, sillä bändi on ollut olemassa jo muutaman vuoden, enkä ollut kuullut heistä. Youtubesta löytyy keikkoja vuodelta 2010. Mutta vastahan tämä EP tuli ja tästä tämä bändi vain nousee, näin olen ennustava. 

Maglevsin on sanottu ottaneensa vähän vaikutteita eräistä brittimuusikoista, ja se minkä itse välittömästi kuulin, oli Editorsien Tom Smith. Ja Editorsien musiikin tummat melodiset sävyt ovat löydettävissä ehdottomasti Maglevsien musiikissa. Tämähän ei huono juttu ole. 

Mikko Koskinen - laulu, kitara, koskettimet. Kasperi Teittinen - koskettimet, kitara, taustalaulu. Christopher Stratton Smith - basso, koskettimet, taustalaulu.Toni Turpeinen - rummut, perkussiot.

Ai juu, ja vielä Maglevsien Bicycle Dream. Kilkkaa kuvaa päästäksesi biisiin Spotifyssa. 

Iisa Pykäri & Perjantai.

Reginan laulaja Iisa Pykäri on nykyään pelkkä Iisa ja sen sinetöi ensi viikolla julkaistava sinkku Perjantai. Laulun voi kuulla jo ensi maanantaiaamuna YleX:llä (hyvä syy kuunnella vielä joskus radiota), mutta virallisesti laulu julkaistaan perjantaina 16. päivä. Kokonainen levy julkaistaneen ensi vuoden alussa. Sillä levyllä Iisa vastaa sanoitusten lisäksi sävellyksistä.

Koska en ole itse vielä kuullut Perjantaita, niin voin vain arvuutella miltä se kuulostaisi... uskoisin siinä olevan samaa tenhoa mitä Reginassakin. Kun maistiaisia ei vielä ole, niin kuunnellaan vaikka Reginan upeaa levyä Soita mulle.

Tässä valokuvataiteilija Osma Harvilahden kesänmakuiset videot kyseiseltä levyltä. Jäljellä olevasta kesästä voi saada otteen, jos oikein pinnistää. 

Kaupunkifestarit juhannuksena.

Jos jäät kaupunkiin pakosta tai omasta halustasi, niin juhannuksena ei ihan kaikki paikat hiljene (vaikka hiljentynyt kaupunkikikin on hieno asia) ja joskus jopa jotain tapahtumiakin järjestetään, kuten kolmipäiväiset tänään alkavat festarit Tampereen ytimessä. Festarit ovat nimetty 13-vuotiaan Valtteri-kummituksen mukaan. Jos kummituksiin ei usko, niin joka tapauksessa Tullikamarin/Klubin ulkoseinillä on havaittavissa paljonkin luodinreikiä kyseisen sodan jäljiltä, joten nämäkin festarit ovat historiallisella näyttämöllä. Eikä tarvitse Valtterin viettää yksinäistä juhannusta.

Valtteri-festivaalien ohjelma on täällä.

Itse jätän liput ostamatta, koska ei kiinnosta ihan niin paljon kattaus kokonaisuudessaan. 22 pistepirkko with horns tuli nähtyä myös hetki sitten, ja vaikka nautin kyllä keikasta, en taida jaksaa osallistua. Suosittelen kuitenkin sitä lämpimästi! Festareilla esiintyisi myös Scandinavian Music Group ja keikalla mitä todennäköisemmin voi ensimmäistä kertaa kuulla livenä uuden kesäisen sinkun Balladi 1. SMG on ihana, mutta kuuluu nykyään enemmän niihin bändeihin, joista pidin joskus paljon enemmän kuin nyt, eikä sekään siis saa minua vielä ostamaan lippua.

Kernaasti osallistun todennäköisesti kuitenkin Eva & Manu trion keikalle tänä iltana. Keikka on Pakkahuoneen ja Telakan välisellä lavalla ulkona. Ulkotapahtumiin on avpaa pääsy. Yllätyksekseni huomasin, että myös Antero Lindgren (ei tangolaulaja, äiti...) tuo itsensä festareille ja ihan myös vapaa pääsy hänenkin keikalle on. Eva & Manu trio klo 19 tänään ja Antero Lindgren samalla paikalla lauantaina klo 15. Lauantaina klo 18 Telakan terassilla esiintyvä rokkibändi Death Hawks voisi myös olla hauska elämys!

Paula Mira Menevät Pois.

Maailmassa on asioita, joita voi pitää vähän kuin itsestäänselvinä asioina. Vuodesta toiseen voi esimerkiksi festareiden ohjelmasta tunnistaa pari tuttua nimeä. PMMP yhtenä niistä. Sitten havahtuu tosiasiaan, että maailmassa jokin voi päättää olemasta. Lähiposti lakkautetaan, jäätelöauto ei soita enää tuttua laulua kaduilla, kirjastotäti korvautuu automaatilla... ja bändi lopettaa. 

Vielä tänä kesänäkin PMMP:n voi bongata ainakin Ilosaarirockista ja tämän kauniin tarun päätös on vasta edessä loppusyksyllä ja huipentuu mittavaan kiertueeseen. Eikä paluutakaan ole poissuljettu, mutta tämä päätös on nyt tehty. Ja jos ei huvita, silloin hyvä niin. 

Omalla kohdallani suhde Paulan ja Miran bändiin on ollut jo kauan lähinnä nostalgiaa. Aluksi en edes piitannut bändistä. Rusketusraidat, hyi. No siinä se voi mennä muiden joukossa, mutta löysin bändin vuonna 2006 ostettuani kaksi ensimmäistä levyä, joita kuuntelin sitten koko kesän. Ja muutamana muuna kesänä. Leskiäidin tyttäret ostin, ostinpa myöhemmin myös Veden varaan-levyn edesmenneestä Platasta.  Viime vuonna ilmestyi Rakkaudesta ja se on hädintuskin soittokertoja saanut kohdallani. PMMP:ltä löytyy myös levy Puuhevonen, jolta löytyy lastenlauluja kuten Täti Monika, mutta jota en ole jaksanut kuunnella kovin - ymmärrettävistä syistä. 

Livenä näin ainakin kymmenen kertaa täpötäysissä keikkapaikoissa. Lopulta kasvoin irti ja viimeisin näkemäni kerta oli yksinäni YO-talolla vuonna 2009 tai 2010 tuolilla seisten (koska muuten ei olisi ollut juuri tilaa seistä tai mahdollisuuksia nähdä). Ruisrockissa Ruotsin laiva lipui samaan aikaan kun laulettiin Katsellaan ohi lipuvaa Ruotsin laivaa kauniissa ilta-auringossa. Ajoitus oli varmasti tarkoituksellinen, mutta hienosti taktitoitu. Muutenkin olen pitänyt aina enemmän PMMP:n haikailevammasta puolesta kuin siitä kohkaamisesta. Jos se olisikin vain sitä kohkaamista, en olisi ehkä koskaan antanutkaan bändille mahdollisuutta. 

Nykyään ja erityisesti tätä kirjoitusta tehdessä kuuntelen tätä persoonallista bändiä ja sydämessä läikähtää lämmin tunne. Kuulkaas Enot ja Kovemmat kädet sisältävät paljon hienoja biisejä, mutta toisaalta myös Leskiäidin tyttäriltä ja Vedeen varaan-levyltä löytyy myös muutama kultakipale. 

Omia suosikkejani on ainakin Kesä-95 (aivan liian aliarvostettu keikoilla, tuskinpa koskaan kuulin), Odotan, Mummola, Oo siellä jossain mun, Joku raja, Kesäkaverit, Kuvia, Pariterapiaa, Päiväkoti, Lautturi.

Olet siis pakannut tavarani jo

lehdestä ympyröity uusi asunto

Kilpikonnat jäävät sulle, sinunhan ne on

Muistaisit puhdistaa terraarion

Nämä laulut siis kuitenkin jatkavat olemassaoloaan ja koska livenä en jaksanut enää nähdä, ei tämä päätös minua niin suuresti sureta. Silti tuntuu vähän siltä, että voisi vielä yhden kerran nähdä.