Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalainen. Näytä kaikki tekstit

2016/05/16

Roan - Just For Tonight

spotify:album:1dhto77ceEVRa0xwCa68Za


Siitä on vähän yli vuosi kun kirjoitin yhden miehen bändistä Roan. Haastattelussaan tämä yksi mies, Joonas Jalonen, kertoi hakevansa bändijäseniä. Matkalla on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Juuri kun bändi oli kasassa ja he onnistuivat pääsemään äänestyksessä (täältäkin lähti ääni) demopaneeliin Lost in Music-tapahtumassa, bändi ei sellaisenaan enää ollutkaan kasassa. Demopaneelikin jäi sitten väliin.

Nyt on kuitenkin bändi: 



Ja sanotaan, että joskus kun jotain toivoo ja tavoittelee, niin sen on mahdollista onnistua. Haastattelussa toiveena oli että tämän vuoden keväällä olisi albumia ja näihän se kävikin, sillä EP Just For Tonight julkaistiin 25.4., aivan lupaavan kesän kynnyksellä. Kolmen kappaleen EP on kuunneltavissa esimeriksi Spotifyssa (siihen pääsee suoraan klikkaamalla albumin kansikuvaa).

Oli kyllä vallan sopiva ajankohta julkaisulle, sillä kesä oikein huokuu kappaleissa! Kansikuva on nappivalinta. Eli mikäli pirteä brittipop nappaa, niin tämä suomalainen bändi tarjoaa sen oivasti.

2016/02/26

Miki Liukkonen - Lapset auringon alla



Heilahtanut kasvuromaani isästä ja pojasta, keltaisesta väristä ja pyramidien purkamisesta. 

Näin lukee kirjan takakannessa tiivistäen hyvin kirjan sisällön. 

Yhä etenevissä määrin (siitä voin taputella olkaani) olen lukenut suomalaista kirjallisuutta, sattumoisin erityisesti 70-luvun miehiltä, mutta oululainen Miki Liukkonen on nuorempaa sukupuolvea (s. 1989). Runoistaan ja spontaanista suorapuheisuudestaan tuttu mies (joka on nähty myös hiljattain ihan parhaan Perjantai-ajankohtaisohjelman dokumentissa) osoittaa, että myös hänellä on sanat hallussa kirjoittaessaan. 

Onko se sitten runoilijatausta ja taiteilijaluonne, mutta se on todellakin nähtävissä tässä romaanissa jossa lauseet ja tarinat arkipäiväisistä tapahtumista on puettu runolliseen asuun. Vaan ei nyt ihan joka lausetta,  ja kaikki on ihan ymmärrettävässä muodossa, vaikka tarinan aiheet liikkuvat välillä melko utopistisissa aiheissa. Juuri tästä syystä olin varsinkin alussa huolissani, sillä onhan romaanissa sivujakin reilut 400. Onko tämä loppuun asti kirja pakkomielteestä keltaiseen väriin, ja mitä ihmettä mahtaa vielä tulla vastaan… Eipä huolta, loppuun lukeminen palkitsi. Kirjassa on varsinaisesti kaksi päähenkilöä, eli isä ja poika. Kun tarina hyppää poikaan, se alkaa jo muistuttaa juhaitkolaisempaa kirjaa pojasta ja äidistään Firskarsissa. Tämä on siis kunnianosoitus, koska Itkosen romaanit suomalaisissa ympyröissä suomalaisista henkilöistä ovat suomalaisen nykirjallisuuden aatelistoa. Ja kaiketi olen kasvuromaanien ystävä. Isän liittyessä tarinaan myös kirjan jälkipuoliskolla takaa, että pieni utopistisuus ei ole poissa. Lopulta olen kuitenkin tottunut jo aiheeseen, ja jos ihmisillä on viehtymystä tiettyyn väriin tai juuri sen värin tiettyyn sävyyn, niin löytyyhän maailmalta monia muitakin toisistä ihmisistä erikoisia pakkomielteitä (eikö näitä ole tehty tv-sarjaksi asti?). Tai entäpä se, että Egyptin pyramidit eli  yksi maailman suurimmista ihmeistä on päätetty hävittää turhuuden vuoksi? No, olisko sekään lopulta niin ihmeellistä aikana kun tapahtuu muitakin outoja asioita eikä mitään voi pitää itsestäänselvänä. Mistä sen tietää, vaikka Egyptin hallitus päättäisi esimerkiksi työllistämisen nimissä päättää jonain vähemmän kauniina päivänä purkaa pyramidit kivi kerrallaan. 

Huolimatta siitä, että en pitänyt eritysemmin Jonas Auerin viileästä hahmosta ja kirjan teemat liikkuivat välillä liiaksi tähtipölyissä, huomasin loppujen lopuksi lukeneeni aika hyvänkin romaanin. 

2015/03/26

Roan - brittipoppia Vantaalta


Roan muistutteli olemassaolostaan ja perehdyin tällä kertaa yhden miehen bändiin tutustumalla tuoreehkoon Sunday Boy -EP:hen.

Muutama kysymys tältä vantaalaiselta brittipopparilta teki mieli vielä kysyä, niin kovin vähän me vielä hänestä kuitenkin tiedämme. Vielä vuoden alussa hän etsi bänditovereita. Katsotaanpahan, että onko tilanne muuttunut. 

---------------

 Oletko löytänyt bändikavereita?
Basistin olen löytänyt muusikoiden.net kautta, eli kitaristi ja rumpali vielä hakusessa. Kitaristin hommaan on ollut monta ehdokasta, mutta vielä ei ole löytynyt kaveria, josta tulisi fiilis että kemiat käy kohdilleen.

(No niin, kitaristit ja rumpalit. Mikäli sydämessä läikähti ja tuntuu että voisitte sopia tähän kokoonpanoon tai kokeilla onko tähdet ja kemiat kohdallaan, niin ensiyhteyttä esimerkiksi sähköpostiin musicroan@gmail.com )


Milloin ja missä musiikkisi sai alkunsa? 
Vuoden 2006 alussa ilmestyneet The Kooksin ja Arctic Monkeysin debyyttilevyt sytytti minussa palavan innon britti-kitarapoppiin ja -rockiin. Nuo 2 levyä saivat kaiken alulle. Vuonna 2008 päätin tarttua veljen vanhaan akustiseen kitaraan, ja opetella soittamaan itse. Ensimmäisen bändiyrityksen hajottua pari vuotta sitten alkoi pikku hiljaa mielessä kasvaa ajatus - nyt on elämäni mahdollisuus tehdä itse juuri sellaista musiikkia, jota itse haluan.

(Siinäpä verrattomat lähtökohtalevyt! Varsinkin The Kooksien cd-levy pyöri uudestaan ja uudestaan noihin aikoihin, kun taas Arctic Monkeys sai varsinkin tanssilattioilla sukat pyörimään. Sisältäähän jälkimmäisen debyyttilevy vielä tänäkin päivänä discoissa soivan When The Sun Goes Down ja I Bet You Look Good on Dancefloor. Nyt kun Roanin Joonas inspiraationsa paljasti, niin yhtymäkohtia kyllä löytyy. Kuuntele esimerkiksi The Kooksien Seaside)

Kolme suosikkibändiäsi-/artistiasi / levyä/kappaletta?
Paha kysymys, mutta onnistuin rajaamaan neljään levyyn: The Smithsin "The Queen Is Dead" (vaikka tähän voisi mainita melkein kaikki Smiths-levyt), The Curen "Disintegration , Camera Obscuran "My Maudlin Career" ja The Kooksin "Inside In, Inside Out".


Mitä sanoisit suomalaisesta musiikista tänä päivänä?
Suomalaisessa musiikissa on ollut ilo huomata viime vuosina, kuinka uusia, hieman "vaihtoehtoisia" kitarabändejä alkaa nousta rohkeasti esiin. Suomalainen musiikki on usein enemmän tai vähemmän melankolista, joten on mukava tuoda itse mukaan pieni ripaus aurinkoisuutta.


Onko keikkaa luvassa tämän vuoden puolella?
Keikkaa ei ole tiedossa vielä tänä vuonna, sillä suunnitelma on selkeä ja maltillinen. EP:n julkaisusta lähtien olen kirjoittanut kaikessa rauhassa uutta musiikkia, ja tarkoitus on jatkaa tätä loppuvuoteen asti, jolloin alan (/alamme, jos kaikki bändin jäsenet löytyvät siihen mennessä, muussa tapauksessa soitan itse useampaa soitinta) äänittämään debyyttilevyä. Tarkoitus olisi levyn valmistuttua, eli ehkä ensi keväänä aloittaa sitten keikkailu bändin kanssa. Tärkeintä on kuitenkin itse kappaleet, muuhun päästään kun levyn kokonaisuus on valmis. Aurinkoiset kappaleet jotka tuovat kuulijalle hyvän fiiliksen ovat ehkä se "juttuni", mutta levy tulee olemaan tunnelmaltaan paljon monipuolisempi kuin EP oli. Levyn mittaisen kokonaisuuden luominen on ja tulee olemaan upea, haastava ja kehittävä kokemus, ja luotto siihen että levystä tulee onnistunut ja omannäköinen on suuri :)



Psst... Henkilökohtainen suosikkini tältä neljän kipaleen EP:ltä on balladimainen Amsterdam, jossa ehkä parhaiten tulee ilmi se miten loistava englanti ja lauluääni Joonaksella on.  Toki myös Ylex:llä soitettu menevämpi viisu Around The World saa mielen ja jalat vispaamaan. Sunday Boy tempaa myös mukaansa aurinkoisuudellaan ja tuo kaikuja The Smithseistä. Oikeastaan vallan hyvin voisi sanoa, että Sunday Boy EP on taitava yhdistelmä The Kookseja ja The Smithsejä ja ihan itse Roania. Mutta lisätään, että mieleeni tulee myös ehdottomasti vanha kotimainen suosikki Cats On Fire.

Youtubesta löytyy muuten vielä yksi laulu, Every Soldier Has His Gun.



Me jäämme odottamaan sitten näillä näkymin kevättä 2016. Sitä ennen menestystä sopivan kokoonpanon muodostumiseen, vaikka täytyy myöntää, ettei tämä yhden miehen bändikään pahalta vaikuta. 

2013/10/18

The Hearing


The Hearingin debyyttialbumi Dorian on ollut ennakkokuuntelussa jo muutaman päivän Deezerissä, mutta tänään se löytyy myös Spotifysta ja kaupoista! 

Olen kuullut sanottavan, että Ringa Mantereen The Hearing (Pintandwefall) on yksi kovimpia suomalaisia tulokkaita ja se voi olla hyvinkin mahdollista. Suomalaisia englanniksi laulavia naisartisteja ei juurikaan ole tarjolla - ainakaan tämänlaista- (vai mitä?!), joten itse toivotan hyvinkin tervetulleeksi The Hearingin (joka on kylläkin ollut olemassa vuodesta 2011). 

Eilen The Hearingia saattoi kuulla Tampere-talolla (Lost in music-festivaalien yhteydessä) ja tuleva kalenteri näyttää tältä The Hearingin kotisivujen kautta:


18.10. Levykauppa Äx, Tampere

19.10. Gaea Office Party, Tampere
22.10. Tavastia, Helsinki
25.10. Klubi, Tampere
15.11. After Eight, Pietarsaari
29.11. Soppi, Rauma
30.11. Nosturin Alakerta, Helsinki