Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit

2016/08/15

Something old, something new, something borrowed, something blue.


On aika tehdä paluuta blogin kesälomalta, joka venähti hieman aiottua pidemmäksi. Elämä se joskus osaa hämmentää episodeineen eri tyyppisistä elokuvista. Fiktio ei täysillä nappaa kun elää tosielämän elokuvissa.... Nipistin itseäni nyt kyljistä ja päätin tarttua näppäimistöön mitä tulee niin fiktioon kuin musiikkiin. Kaikkea hyvää on tapahtunut ja tapahtuu sillä rintamalla aina tulevista keikoista, nähdyistä sarjoista ja luettuihin kirjoihin, tuleviin levyjulkaisuihin. Vaihdan tutkani niihin! Aloitetaan kevyesti muutamalla kesän suosikilla, jotka saavat pitävät paikkansa näinä päivinä kun syksy koskettelee ihonkin alta. Melankoliaa, nostalgiaa, varovaisesti hymyn suupieleen nostattavaa.... elämää sen eri sävyissä.

Jotain vanhaa (esimerkiksi Sonnet), jotain uutta (kuten Cold Little Heart),  jotain lainattua (Against All Odds), jotain sinistä (kuten Time of The Blue).




Kaunis Marjaana hurmaa laulullaan ja hurmaavan leikkisällä videolla.




Ikisuosikki Nuori ja Kaunis toimi taas tänäkin kesänä. 




Kun kaihotuttaa.



Upean monitasoinen ja herkkä yli 10 minuuttia kestävä Cold Little Heart palkitsee kuuntelijansa.


Maapallon pisimmän miehen tänä kesänä julkaistu kappale lupaa hyvää.


Koska brittipoppia (ja varsinkin vanhaa sellaista ) tarvitaan aika ajoin!!



Irkkubändin Villagersin Hot Scary Summer, koska.



Kings Of Leon, parhaimmillaan tässä kappaleessa.





Muistin hiljattain tämän vanhan Phil Collins-coverin, joka vieläkin välillä sykähdyttää.... 



Palaillaan!

2016/06/23

Laura Närhi - Supersankari




Laura Närhi, tuo suomalaisen iskelmätaivaan nuori ja kirkas tähti on aina miellyttänyt mua äänellään aina Kemopetrol-ajoista saakka. Nyt Laura Närhin uusin, Spotifyssa pelkästään noin 3 000 000 kuuntelukertaa saanut popin ja biitin sävyinen Supersankari on varmasti kuuntelukertansa ansainnut.

Musiikkivideo ei sen sijaan täysin iskenyt. Minimalistisempikin, vähemmän euroviisumainen, toteutus olisi kelvannut vallan mainiosti. Vaan kappalehan löytyy myös täältäkin.



2016/06/15

Julien Baker & Sideways

spotify:album:4dRzxZm69k9s0nzKmKb8Gj


Olen tässä harmitellut, että ei oo lippua viikonlopun kemuihin Helsingissä. Nämä kemut tunnetaan nimellä Sideways-festivaalit ja lokaatio on Teurastamo.

Sideways on ikäänkuin Flow-festareiden pikkusisko ja kynnys näille festareille voi olla helpompi ylittää, vaikka tässäkin kemuihin voi osallistua parina päivänä.

No tällä hetkellä kynnys on joka tapauksessa aika pirullisen korkea heille, jotka eivät lippua ole ajoissa hankkineet esimerkiksi perjantaille, joka on tosiaan loppuunmyyty. Molempien päivien lippua kyllä vielä saa, kuten myös pelkän lauantain. Ja eipähän se lauantainkaan ohjelma huonolta näytä mm. Black Twigeineen.

Olen sitä valtaväestöä, joka haluaa osallistua lähinnä perjantaina. Koska Julien Baker. Koska PJ Harvey. Koska Kiki Pau. Mutta koska varsinkin Julien Baker, jonka tulevaan keikkaan en ollut edes havahtunut. Julien Baker on nimittäin 20-vuotias tenneeseläinen singer-songwriter ja kitaristi, jonka lauluääni ja laulut sulattavat sydämen.

Pistäkää siis tämä ihana neitonen mieleenne mennessänne perjantaina ehkä enemmän huomiota niittänyttä PJ.:tä katsomaan.

Kansikuvaa klikkaamalla viime vuoden lopulla julkaistuun esikoisalbumin. 


2016/05/17

Douwe Bob & Frans


Euroviisut 2016 tulivat ja menivät. Mikäli sinäkin kuulut siihen porukkaan, joka ei ehkä ihan täysillä hypetä konseptia sen hienoudesta huolimatta, mutta joka sitten kuitenkin saattaa katsoa ne viisut läpi, niin sheikataanko käsiämme? Tai mikäli et katsonut, koska ennakkoluuloisena saatat ajatella, että kliseisiä kappaleita ja kliseisiä esityksiä noin 26 kappaleen verran, niin siinä tapauksessa anna mun ojentaa käteni tällä postauksella. Nyt kun viime vuosina olen jotakuinkin katsonut viisut, niin sieltä on löytynyt aina vähintään kaksi kelpo biisiä tai kokoonpanoa, joita voi huvittaa kuunnella muussakin kontekstissa.

Ehkäpä tämän vuoden viisuvoittajaa ei niin jaksa repeatilla kuunnella, mutta voitto on silti erinomainen asia toki, varsinkin kun otetaan huomioon ketkä olivat lopussa melkein ottamassa voittonsa kotin. No menestystä tai ei, niin tässäpä kaksi viisufinalistia, joista itse pidin. Alankomaat pääsi semeissä onnistuneesti jatkoon aivan, Ruotsi oli mukana luonnollisista syistä (viime vuoden voitto, jos olet ihan ummikolla mitä tulee euroviisuihin). Kaksi virallista videota, olkaapa hyvät (itse live-esitykset löytänet Youtubesta):




Douwe Bob on 23-vuotias alankomaalainen muusikko, joka on aloittanut esimerkiksi pianon soiton 6-vuotiaana ja soittaa kitaraa (kuten viisuissa). Kolme albumia julkaissut muusikko tekee ensisijaisesti country-/folk musiikkia popahtavalla meiningillä. Viisubiisi Slow Down uudelta albumilta siitä hyvänä esimerkkinä. Jos nyt etsit albumit Spotifysta ja löydätkin ne, niin älä anna hieman karmivan kansikuvan hämätä...En ole juuri albumia kuunnellut, mutta biisivalikoima on enemmän countrya menneiden vuosikymmenien viboilla kuin kansikuvan kaltaista kiiltokuvapoppia. Oli miten oli, niin joka tapauksessa Slow Down on kappaleena erinomainen ja tarttuva, videokin on ilo silmille. Finaalissa pääsi lopulta kymmenenelle sijalle.




Ruotsin Frans, Frans Jeppsson Wall, on puolestaan 17-vuotias ja jokseenkin vaikutukset brittimusiikista ja -soundista eivät ole tuulesta temmatut sillä Frans on asunut lapsesta asti Lontoossa ja oppinut puhumaan siis englantiakin. Tosin ruotsinkielisiltä englanti luonnistuu yleensä muutenkin yleensä aika mainiosti. Frans pääsi finaalissa viidennelle sijalle minimalistisella ja itsenäisellä esityksellään...Ensin ajattelin, että kuka ihmeessä on tämä ujon näköinen nuori mies, mutta esitys sulatti sydämen ja erottui tietysti edukseen.




Mutta siinäpä kaksi mainiota ja kipaletta, joihin tarttua näin Euroviisujenkin jälkeen. Ja jos tartut, niin ne kyllä myös tarttuvat sinuun.


2016/05/16

Roan - Just For Tonight

spotify:album:1dhto77ceEVRa0xwCa68Za


Siitä on vähän yli vuosi kun kirjoitin yhden miehen bändistä Roan. Haastattelussaan tämä yksi mies, Joonas Jalonen, kertoi hakevansa bändijäseniä. Matkalla on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Juuri kun bändi oli kasassa ja he onnistuivat pääsemään äänestyksessä (täältäkin lähti ääni) demopaneeliin Lost in Music-tapahtumassa, bändi ei sellaisenaan enää ollutkaan kasassa. Demopaneelikin jäi sitten väliin.

Nyt on kuitenkin bändi: 



Ja sanotaan, että joskus kun jotain toivoo ja tavoittelee, niin sen on mahdollista onnistua. Haastattelussa toiveena oli että tämän vuoden keväällä olisi albumia ja näihän se kävikin, sillä EP Just For Tonight julkaistiin 25.4., aivan lupaavan kesän kynnyksellä. Kolmen kappaleen EP on kuunneltavissa esimeriksi Spotifyssa (siihen pääsee suoraan klikkaamalla albumin kansikuvaa).

Oli kyllä vallan sopiva ajankohta julkaisulle, sillä kesä oikein huokuu kappaleissa! Kansikuva on nappivalinta. Eli mikäli pirteä brittipop nappaa, niin tämä suomalainen bändi tarjoaa sen oivasti.

2016/05/13

Check him out: Barna Howard


Auringon lisäksi lämmittää tämä tyyppi ja hänen esikoislevynsä, jonka löysin noin neljä vuotta julkaisun jälkeen. Kerta toisensa jälkeen huomaan pyörittäväni lauluja, joissa ei ole mitään ylimääräistä, vaan ovat modernia amerikkalaista kansanmusiikkia puhtaimmillaan, parhaimmillaan. Ehdottomasti tuo mieleen nuoren Bob Dylanin, mutta jotka eivät syty Dylanin nasaalille lauluäänelle syttyvät ehkä Howardiin enemmän. Näissä lauluissa on helppo upota tarinoihin, jotka sijoittuvat vuosien taakse ja arkisiin havaintoihin. 

Jotenkin jännä silti miten kuulostaa, että levy olisi monen vuosikymmenen takaa eikä noin neljän vuoden takaa. Jotain ajatonta tässä on. Portlandista löytynee siis Willy Vlautinin ja Fernandon lisäksi enemmänkin helmiä.

Barna Howard on tehnyt toisenkin levyn, Quite A Feeling, joka sekin löytyy Spotifysta. Se on toinen lukunsa se. Saattanee hyvä olla sekin, mutta nopean kuuntelun jälkeen olen palannut debyytin suloiseen äänimaailmaan.


"In the hills of ole Missouri,
A woman’s life is looking dim.
While grandma watches “Wheel of Fortune,”
Because she knows that her’s is already well spent.
Well, even though she’s gone, I can hear her laugh,
Yeah, it won’t be long, till I hear it coming back.
Well, I know that she’d be pleased,
To know that it will last."

"Up on the hill, there’s a tiny house, with a big old rocking swing,
Where two love birds, perched upon it,
Are kissing because they know it’s free,
While down below, the children run, faster everyday,
With grass and gravel on both their knees,
They grow with every bone they break."


"Well, that house was old, but so was she.
You’d ask for two, but she’d hand you three.
And when she died, she left trunks of memories,
Because she saved every damn thing,
From everyone she loved."

2016/04/25

Prince esittää Creepin (Radiohead cover)


Aika sanattomaksi pistää.

Tämä on loistava ja riipaiseva cover yhdestä Radioheadin suurimmista kappaleista. Kuuden ja seitsemän minuutin välillä ulvotaan herkästi. 




Prince Rogers Nelson 07.06.1958 - 21.04.2016 


2016/04/20

Fernando: Leave The Radio On



Tutustuinpas tuossa Richmond Fontainen Suomen keikkakiertueella myös muusikkoon nimeltä Fernando.  Telakalla Fernando kera oli Willy Vlautininkin kera soittava lahjakas ja ansioitunut kitaristi Dan Eccles. Suorastaan sääli, että en ollut tutustunut 20 vuoden uralla olevaan Fernandoon aiemmin (totta puhuen en tajunnut kuka Fernando oikeastaan keikalla on, enkä uskonut löytäneeni netin kätköistä oikeaa Fernandoa), sillä silloin ja nyt uusimpaan levyyn tutustuessa puheet hänestä Portlandin helmestä, Fernando Vicicontesta, pitävät kutinsa.


“There’s a good chance that if you don’t live in Portland, Oregon you have never heard of Fernando Viciconte and that’s too bad, because he stands in his own class as a singer and songwriter. This new collection of songs, Leave the Radio On, just might be the best thing he has ever done. Expect Americana, expect Psychedelia, expect to be surprised.”
Peter Buck




Leave The Radio On tyylikäs kokoelma uusia lauluja, joihin kätkeytyy 60-luvun psykedeelistä rockia, folkia, americanaa. Bongaa esimerkiksi The Beatles-vibat. Ja muun muassa The Stone Roses-fanitkin saattavat antaa sydämen levylle. Saattoi olla hilkulla että tätä levyä ei olisi syntynyt muutaman vuoden levytystauon aikana, sillä Vicicontella oli kurkkuongelmia. Vaan onneksi omalaatuisella soundilla varustettu levy syntyi kera Elliot Smithin, M. Wardin, R.E.M:in ja Richmond Fontainen jäsenien.

Omat suosikkini ensi kuulemalta: Levyn melodisesti rokkaava aloitusraita Save Me ja nelosraita tunnelmallinen kaikuileva eksyksissä olemisesta kertova So Loud. Mutta sitten on esimerkiksi herkkä White Trees… Levy löytyy Spotifysta (klikauta kansilevyn kuvaa), mutta haaveilen myös vinyylilevystä.


“Leave The Radio On is as original an album since the concept of records themselves. Blazing a cacaphony of sound and following no blueprint, a bonafide breath of fresh air in a roots music scene that sees way too many impressionist and not enough artist. Viciconte leaves all the blood in the water, enticing the sharks with their constant need to bite on a new edge or sound. By the time the press is done with this record there will be more than a few biters, and rightfully so.”
No Depression

2016/03/04

Vesala: Tytöt ei soita kitaraa





Yhdysvalloissa nykyään asustava Vesala, Paula Vesala, julkaisi juuri uuden sinkkunsa kitaraa soittamattomista tytöistä. Kokopitkä julkaistaan kesällä.

Kas, nyt muutaman kerran kuunneltuani voin todeta, että tämä on jotain aika uutta Vesalaa, josta ei ole niin vain tunnistettavissa. Ihan ensimmäisenä tästä kansanlaulunomaisesta Suomeen sijoittuvasta kappaleesta tulee mieleen ihana Laura Moisio, hieman eri twistillä tosin. Tytöt eivät soita kitaraa on erilainen, mutta Tequilan kanssa yhteensopiva.




Mulle on luvattu kultaa jos maasta sen kaivan ja harjun lavalta kuulen kaukana siintävän maan Jossain on lepo jälkeen kaiken vaivan mut grillikeitaan takaa löysin taivaan Sä oot mun kohtalo kun ei oo muitakaan Nyt ei vaan viestit riitä Mä kaipaan toimintaa Mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa Missä ajatukset täytyy liittää jonkun agendaan Lähdetään saunan taakse käymään On Pohjantähti niin pieni kun kattelee jäältä ja vaikka rakensin aidan nään silti naapurin pään Vie minut jonnekin lähelle täältä Tuu kuorimaan kermat mun kakun päältä Sä oot mun ainoa kun ei oo toistakaan Nyt ei vaan haaveet riitä Mä kaipaan toimintaa Mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa Missä ajatukset täytyy liittää jonkun agendaan Lähdetään saunan taakse käymään Mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa Missä iltalenkki päättyy koiran kanssa kapakkaan Lähdetään saunan taakse käymään Mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa Missä ajatukset täytyy liittää jonkun agendaan Lähdetään saunan taakse käymään

2016/03/01

Emeli Sandé : Clown




Maaliskuun ekalle päivälle kaunis pianoballadi Emeli Sandélta. Oikealta etunimeltään Adele tämä brittiläinen kaunisääninen soul-muusikko on hänkin heilauttanut suurta kuuntelijayleisöä listoineen Briteissä. Itse en ollut törmännyt tähän kappaleeseen kuin vasta Suomen Voicea katsellessa. Välillä siinäkin on esityksiä ja kappaleita, jotka todella iskevät. Heristin korvia, kun kaksi nuorta naista, Ilona Gill ja Vera Forsberg, esittivät tämän. Voice of Finlandissa on siinäkin kuitenkin muutama nykyajan kirous päällä. Se on sana "veto", joka tulee korvista ulos. Varsinkin niissä tapauksissa, joissa oikeasti esitetään, eikä hirveästi heiluta. Mihin katosi vanha hieno sana "esitys". Tämä kappale on esitetty hienosti, sekä alkuperäisesti että coverina nykyajan musiikkiviihdeohjelmassa.

2016/02/20

Laura Gibsonin uusi kappale riemastuttaa (paljonkin)



Huhhei, nappaa itsellesi pala auringosta kuuntelemalla tämä uusin Laura Gibsonin sinkku. The Cause on lohkaisu tulevalta, huhtikuussa julkaistavalta albumilta Empire Builder. Edellisen albumin ja tämän uuden väliin on mahtunut vaikka mitä. Muutettuaan Portlandista New Yorkiin vuonna 2014 Gibson muun muassa mursi jalkansa ja muutaman kuukauden päästä tästä onnettomasta tapaturmasta hänen kotitalonsa East Villagessa paloi maan tasalle. Siinä Laura Gibson edelleen on, onneksi, toisin kuin kaikki mitä hän silloin omisti (esimerkiksi lyriikoita tuleviin kappaleisiin). 

Tuleva albumi tulee kertomaan uuden aloittamisesta uudessa paikassa, kaikesta tuskasta ja haikeudesta mitä siihen liittyy, vaikka uusi toisi kaikkea hyvää. Uusi kappale on äänitetty silti Oregonissa.

Jännää miten yksi biisi voi olla samalla niin aurinkoinen ja toivoa valava kuin dramaattinen. Vannon etten oo hetkeen kuullut kappaletta jossa jouset, perkussio, kitara ja basso sulautuisivat näin hyvin Lauran kirkkaalla ja pehmeällä laulamaan folkpop-kappaleeseen. Tekee pahaa ajatellakin, että jos mitään näistä elementeistä ei olisi. Toistaiseksi vuoden paras kipale. 

2016/02/11

Jill Andrews & Josh Oliver


Minä aloitin aamuni kahvilla, Hesarilla ja Josh Oliverilla kera Jill Andrewsin. 

Suosittelen lämpimästi kaikkia. Jos ei kahvi nappaa tai Hesari tuu kotiin, niin voinet katsella ainakin tätä Tenneesissä kuvattua live-esitystä, jossa molempien muusikkojen loistavat äänet sulautuvat yhteen melankolisen kauniissa kappaleessa There Ain´t No Ash Will Burn.

Molemmasta folk/americana-muusikosta olisi varmaan aiheellista kirjoittaa enemmän, mutta sitä odotellessa check out the video.


I have seen snow that fell in May

And I have seen rain on cloudless days
Somethings are always bound to change
There ain't no ash will burn

Love is a precious thing I'm told

It burns just like West Virginia coal
But when the fire burns down it's cold
There ain't no ash will burn

You say this life is not your lot

Well I can't be something that I'm not
We can't stoke a fire that we ain't got
There ain't no ash will burn

In every life there comes a time

Where there are no more tears to cry
We must leave something dear behind
There ain't no ash will burn

There is one lesson I have learned

There ain't no ash will burn

(Walt Altridge)

2016/01/28

Topi Saha & Metson musiikkiosasto

video

Parisen viikkoa sitten Metson musiikkiosastolla pukkasi taas live-keikkaa ja haastattelua. Pitihän tämä suomalainen nuori folkaaja käydä katsomassa ensimmäistä kertaa ihan kunnolla. Haastattelun ja välispiikkien perusteella Topi Sahasta voi kertoa, että siinä vasta sympaattinen, huumorintajuinen ja välitön tyyppi. Esitettäville lauluille ei ollut ennalta laadittua settilistaa, vaan kappaleet tulivat ihan fiiliksien ja mahdollisten pyyntöjen perusteella. Parit coveritkin Saha esitti. Niistä yksi tässä lyhyessä videotallenteessani. Kyseessä on Eric Peltoniemen Punainen. Amerikansuomalainen lauluntekijä Peltoniemi on kuulemma Sahalle samalla sekä idoli että uhka, kun keikan jälkeen tyypit tulevat kysymään juuri siitä. Saha laulaa tyypillisesti suomeksi, mutta coverissa kuullaan vähän englantia ja hyvinhän se soljuu. Kieltämättä oli itsellekin yksi suosikki, mutta kovasti upposi livenä miehen omat kappaleet.



Musiikkiosastolla olivat tehneet kartan artistin suosikeista nin kirjailijoiden kuin muusikoiden saralta. Pöydillä oli myös esillä lainattavaksi suosikkileffoja, -kirjoja ja -levyjä. Pakko vielä mainita, että niin hyvä ja ansaitusti palkittu tämä live-konsepti. 

2016/01/19

Ryan Adams esittää (Austin City Limits)




Yllä olevat videot Texasin festareilta ovat herkkua korville. Ei vaan siksi, että nämä ovat eittämättä Raikun parhaimpia biisejä, vaan myös siksi, että nämä ovat intiimejä videoita, joissa mennään kylmien väreiden vaaravyöhykkeelle. 

2016/01/11

Alkuvuodesta tapahtuu

Ajattelin vinkata muutamasta Tampereen tapahtumasta. Poikkeuksetta myös blogin teemojen vierestä, eli museovinkkejä myös! Poppia, kulttuuria, popkulttuuria! Onpahan yksi tv-sarja-vinkki myös, jota katsoakseen ei tarvitse matkustaa Tampereelle. 




Parin päivän päästä keskiviikkona Tampereen Klubilla juhlitaan 1-vuotiasta Reunamediaa. Liput tapahtumaan maksavat vain vitosen, ja sieltä poistuneena on jo aika monta esitystä rikkaampana. 
Keikkaputken avaa klo 20 Ochre Room eli Lauri Myllymäki. Alkuperäinen sekstetti esitti viimeisen keikkansa Helsingin Semifinalissa loppuvuodesta. Klo 21 -> Juho Salmi ja Suuri Voima, klo 22 -> tankotanssija Veera Hakala ja klo 22.30 ->  I/O 

Keikkojen jälkeen suositut Tummat Tunnit kera DJ Wispyn.

Reunamedia on tamperelaistoimittajien paikallismedia netissä. Nimestäkin päätellen aiheet liittyvät asioihin, jotka eivät aina ole niin marginaalissa, mutta ansaitsevat saada paneutuneen reportaasin. Puhuttelee varmasti erityisesti 20-30-vuotiaita tamperelaisia, mutta monia muitakin. Viimeisin juttu kertoo mainetta niin hyvässä kuin pahassa niittänyt Hipposkylän 40-luvulla rakennetusta puutaloalueesta. Mutta enemmän kuin puutalotalueesta, se kertoo asukeista ja heidän suhteestaan alueeseen, koteihinsa, jotka ovat vaarassa kadota. 

---



Ne maalas sen miehen bensiinillä Ja laittoi sen palamaan Luin siitä aamun lehdestä Nousen aikaisin toisinaan
Ja surulliset laulut Vähän helpottaa Mä laitan Nebraskan soimaan Taas vähän lujempaa


Tapahtuman juliste sen kertoo, että Metson musiikkiosastolla tapahtuu taas. Topi Saha on singer-songwriter, jota on inspiroinut muun muassa amerikkalainen kansanmuusikko Bob Dylan. Musiikki on melko helposti lähestyttävää, mutta vaatii kyllä kuuntelijaltaan korvia, jotka todella kuuntelevat näitä suomeksi lausuttuja painavia tarinoita. Lauluäänelle iso peukku.

Ennen keikkaa perinteiden mukaisesti kirjastonhoitaja Juhani Koivisto haastattelee. Esillä on taatusti Topi Sahan suosikkeja lainattavaksi musiikin, elokuvien ja kirjojen saralta. Oisko ainakin Dylanii, Springsteeniä…? Varmaan paljon kaikkea muutakin.

Metson musiikkiosasto vastaanotti ansaitusti muuten viime vuonna Vuoden kirjastokehittäjä 2015 -palkinnon juurikin näiden livetapahtumien ansiosta, jotka yhdistävät kuitenkin myös perinteisen kirjastotoiminnan.  Live-keikat tuovat ihmisiä keikoille, heitäkin, jotka eivät viitsi öisin käydä klubeilla ja kuluttaa pennosia lippuihin ja alkoholiin. Nyt he pääsevät näkemään suhteellisen aikaisin iltapäivällä/ alkuillasta keikan ja ohessa voivat lainata kulttuuria. Kaikki voittavat. Tähän asti Metson musiikkiosastolla on esiintynyt muun muassa Olavi Uusivirta, Mark Olson, Ochre Room, Yona, Risto ja Iisa. Keikkoja löytyy katsottavaksi myös näin jälkeenpäin. 

Huom. Topi Saha esiintyy myös Telakalla saman päivän iltana, tämän viikon perjantaina. Siinä jo siis kolmas tapahtumavinkki.

---



Tv:n puolellakin tapahtuu. Niin kauan kun käytössäni ei ole kaikkien käytössä olevaa Netflixiä, katson perinteisesti sarjat ja elokuvat tv:stä suorana, tallenteina tai Areenasta...tai jopa dvd:ltä. 
Niin kauan myös satunnaisesti huomautan teillekin mitä katsomisen arvoista tv näyttää.

Suositun Girls-sarjan neloskausi näytetään vihdoin Suomessa. Perinteisesti jälleen kahdessa viiden jakson putkessa myöhään sunnuntaisin. Ensimmäiset viisi jaksoa näytettiin eilen ja loput viisi kymmenestä tämän viikon sunnuntaina. Jaksot ovat nähtävissä myös Areenassa jälkikäteen, joten ensimmäiset viisi ovat jo siellä! Pitää itse turvautua tallenteisiin tai Areenaan, koska monesti unohdan itse nämä 

(Girls päättyy kuulemma kuudennen kauden jälkeen.)

---



Vuoden ensimmäinen festivaali on myös nurkan takana. Näillä festareilla voi osallistua yhteen keikkailtamaan tai pariin. Tai sitten voi ostaa 45 euron arvoisen festaripassin. Artturin ja Telakan keikoille on kuitenkin vapaa pääsy. 

Mukana menossa muun muassa Death Hawks, Lake Jons, Iisa, 22 -pistepirkko-yhtyeestä tuttu P-K Keränen, Shivan Dragn ja saksalainen SEA + AIR….. Tapahtuman kotisivut löytyy täältä. Itse olen esiintyjistä kiinnostunut eniten  P-K Keräsestä, Death Hawksista ja Lake Jonsista. Ehkäpä myös tuosta uudesta saksalaisesta tuttavuudesta.

---


Kuvataiteeseen! 



Elin Danielson-Gambogi: Italialainen perhe, 1900. Kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo


Tuskin maltan odottaa Tampereen taidemuseon tulevaa näyttelyä. Päivänvalon Välimeren valoa-näyttely näkee 30.1. ja näyttely jatkuu aina 29.5. asti. Kesäkuussa vuoden nuori taitelija Reima Nevalainen puolestaan saa näyttelyn museoon.

Välimeren valoa-näyttelyn 80 teosta on lainassa ranskalaisesta Musée Regards de Provence -taidemuseosta. Lisäksi museon sisäänkäyntikerrokseen tulee osana näyttelyä kotimaisten taiteilijoiden (mm. Albert Edelfelt) teoksia Välimeren alueelta. Mmm…jo noiden kahden teoskuvan katsominen lämmittää mieltä ja kehoa. 

Vinkkinä suosittelen myös hankkimaan museokortin, josta on iloa paitsi alkuvuodelle myös koko loppuvuodelle. Itse hankin omani välittömästi sen tullessa viime vuoden alkupuolella myyntiin.  Olen käynyt mm. Ateneumissa (4x), HAMissa, Kansallismuseossa, Kiasmassa, Helsingin Designmuseoissa, Vapriikissa ja Tampereen taidemuseossa myös muutaman kerran, eli voiton puolella olen jo pitkään ollut (ennen kaikkea henkisesti). Vielä pitäisi ehtiä käymään mm. Serlachius-museossa, jossa Anselm Kieferiä. Edellinen yritys sinne sai takaiskun, kun juna-asemalla sai huomata junan olleen peruuntunut ja bussi, jonka odottamiseen kyllästyi, olisi tuonut vähän liikaa hidastuksia pitkine matkoineen. Museon ollessa vähän eristyksissä siellä kävi myös niin, että sähköt menivät sen päivän aikana ja museo suljettiin ajoissa. Mutta uusi yritys viritteille. Kerran Serlachiuksen Gösta-museossa käyneenä voin suositella paikkaa muutoinkin! 

2016/01/09

Black Twig: 1998


Kiva kuulla uutta Black Twigiltä. Eilen julkaistu 1998 on maistiainen keväällä julkaistavalta kolmannelta täyspitkältä.

Kappale kantaa nimensä ajankuvan mukaisesti ja tyylikkäästi. Notice: Joy Divisionmainen alku!
Facebookissa kommentoitiin, että tänä vuonna ja vuodesta 1980 on yhtpaljon aikaa vuoteen 1998. Ehkäpä tää on piiloviesti ja 1998 on kultainen keskipiste.

Tosi hyvä ja hyväntuulinen kappale, paljon on soiteltu jo...

P.S En olekaan aiemmin huomauttanut, että Skipped heartbeats löytyy myös Facebookista. Tykätkää jos tykkäätte yhtään. Näette sieltä yleensä, jos blogiin on tullut uutta postausta ja laitan muita huomioita.  Jatkuvasti en kuitenkaan feediänne täytä. Bloglovinin seurantanamiska löytyy täältä.

2016/01/05

2015, gimme something good


(ja sinä annoit)

Kun puhutaan uusista musiikkikappaleista, joita viime vuonna saimme kuultavaksi niin uusilta kuin vanhemmilta konkareilta, voi huokaista tyytyväisyydestä. Myönnettäköön, että en aktiivisesti uusia biisejä etsinyt ja vieläkin on ikisuosikkini Matt Berningerin projektin loppuvuodesta julkaistu El Vy tutustumisen alla. Mutta ohan näitä. Ja kylläpä tälläiset vuoden koosteet on hauskoja kun samalta listalta voi löytyä niin Selena Gomez, Paperi T kuin Great Lake Swimmers….

Pieniä tarinoita listan taustoista. Selena Gomezin bongasin Radio Helsingistä ihan loppuvuodesta (yllättäjä), Scandinavian Music Groupia kuuntelin taas pitkästä aikaa tämän uuden albumin myötä (ihastutti, että tietynlainen henkevyys ja kliseisyys oli saanut rinnalleen kevyttä jammailua ja uutta nostetta, mutta parasta SMG:tä on vanhat Onnelliset kohtaa, Nimikirjaimet ja Missä olet Laila), Phoebe Bridgersin Killer oli ehdottomasti parasta antia koko vuonna tältä uudelta tuttavuudelta, Florence & The Machinen uusinta kuuntelin  juoksulenkillä Simonmetsässä alkukesästä, Iisan Kukaan ei oo kenenkään on kokonaisuudessaan miellyttävää kuunneltavaa (neljä ekaa kappaletta kolahti silti eniten) ja Ryan Adamsin livelevyä Live at Carnegie Hall sykähdytti Helsingin kesäyössä bongatessani yksinäni saapuvia ja lähteviä lentokoneita silloisessa asunnossani. Live at Carnegie Hall-levyllä parasta antia on Gimme something good, mutta koko levy on miellyttävää ja hauskaa kuunneltavaa Adamsin välispiikkeineen. Alkuvuodesta José González ihastutti uudella levyllään, jossa vanhaa tuttua Joséa. Entäpä kotimainen ELE esikoisalbumillaan, jolla sai Eino Leinon runot uuteen lentoon? Ja sitten…yllätin itseni epäeuroviisiuhmisenä katsomasta taas euroviisut kokonaisuudessaan, jossa Viron duo ihastutti kappaleellaan!

Tämä soittolista on vain pintaraapaisu kaikesta siitä, mitä tapahtui musiikkivuonna 2015 (tai mitä ylipäätänsä kuuntelin). Se saattaa paisua vielä muutamalla kappaleella, mutta on erinomainen jo tuollaisena.

Mitä tulee keikkoihin, niin keikat saattoi laskea melkein yhden käden (ehkä sittenkin kahden käden) sormilla, koska en kunnioittanut yhtäkään festaria läsnäolollani. Loppuvuodesta kävin kuitenkin peräti kolmella Ochre Roomin keikalla (olihan se nyt hyvä nähdä bändi sellaisenaan viimeistä kertaa), Loosessa oli kesällä Cats on Fire, keväällä Antero Lindgren soolona uudessa Huurre-baarissa, loppuvuodesta Iisa kirjaston musiikkiosastolla, ihana Austin Lucas Telakalla ja ekaa kertaa livenä nähty poppisbändi Satellite Stories Yo-talolla.  Ai niin, olihan sitten vielä tämä kotimainen trio Lake Jons Telakalla.  Viime vuonnahan nuo ensimmäiset kipaleetkin julkaistiin virallisesti, ja kolmesta tähän asti julkaistusta hienosta biisistä listalta löytyy tuorein Didn´t Know. Erinomainen kokemus oli myös bongata elokuussa Gdanskin yössä vähiten miellyttävimmältä kadulta nuorten miesten shoegaze-bändi. Katukin kohotti heti arvostustani silmissä. En vain ikinä harmikseni saanut tietää, että mikä bändi mistä päin oli kyseessä. Todeta saattaa, että näköjään Klubin ohjelmatarjonta ei ole kiinnostanut aikoihin? Saattaahan sielläkin olla välillä kiinnostavaa, mutta vuonna 2015 en muistaakseni käynyt yhdelläkään keikalla vrt. entisaikojen Mercury Revit ja Marissa Nadlerit tai Veto….Pahoittelut erityisesti itseni vuoksi, että keikkaraportteja ei näiltä vähäisiltä viime vuoden keikoilta tullut, vaikka tarkoitus olikin jotain laittaa. Katsotaan saisinko aikaan näistä kaikista jonkinlaisen koosteen esimerkiksi yhdessä postauksessa, mutta myönnettäköön, että mitä pidempi aika keikasta on, sitä vaikeampi on kirjoittaa kristallinkirkkaita raportteja höystettynä tuoreilla tuntemuksilla.

Mites teidän musiikkivuosi? Linkin mahdolliseen soittolistaan saa jättää kommenttiboksissa! ;)



-> soittolista (Spotify)

2015/12/25

Joulunajan kuunteluvinkki: Willy Vlautinin A Jockey´s Christmas


Minä tiedän, mitä voit tehdä, jos aika käy pitkäksi joulun aikana. Laita Spotifysta soimaan tämä äänikirja (klikkaa kuvaa), joka yhdistää tarinankerronnan ja musiikin. 

Willy Vlautin on amerikkalainen kirjailija ja muusikko (Richmond Fontaine), jonka tarinoissa on tragikomediaa mitä olemme tottuneet kuulemaan esimerkiksi Charles Bukowskilta. No, Willy Vlautin ei vaan välttämättä ole yhtä härski. Täällä olen kirjoittanut yhdestä hänen kirjastaan. 

A Jockey´s Christmas kertoo tarinan miehestä, joka lähtee tapaamaan perhettään toiseen osavaltioon. Tähän väliin mahtuu kuitenkin muun muassa unohtunut matkalaukku, alkoholia, uhkapelejä…
No ei, ei juoni ole mykistävä, mutta sympaattinen ja väliin riemastuttavakin. Ja loppuun asti kannattaa kuunnella. Ennen kaikkea tapa, jolla Willy Vlautin lukee ääneen tarinansa on rauhoittava. Vaikka hän kertoisi kadottaneensa jalkansa, voisi vaipua autuaaseen uneen. Pienillä surkuhupaisilla tragedioilla siis mässäillään, mutta niihin suhtaudutaan jokseenkin zeniläisen tyynesti. 

2015/12/12

The National & Lauren Mayberry (Chvrches): I Need My Girl


Tässäpä tuore live-esitys, jossa The National esittää edelliseltä albumiltaan huikean I Need My Girl-kappaleen.

Vaan tällä kertaa ei yksinään, sillä esityksessä on mukana viehättävä-ääninen Lauren Mayberry, joka tunnetaan skotlantilaisen Chvrches-yhtyeen (lausutaan kuulemma [churches], mikä olisi ollut hyvä tietää kun esittelin ääneen mistä tämä nainen on tuttu…)  päävokalistina.

2015/11/24

The Milk Carton Kids - modern Simon & Garfunkel


"Good God, is it November?", laulaa The Milk Carton Kids uusimman albumin aloitusraidalla ja aloituslainilla.

Kuuntelin levyä jokin aika sitten kun luonto oli vielä syysasussa ja asiat oli sillä nimenomaisella hetkellä ihan hyvin. Levyn kuunteleminen rauhoitti. Ajattelin voisiko parempaa musiikkia ennen nukahtamista olla. Kuitenkin kädet jossain vaiheessa hakeutui nettiinkin ja unenomainen tila väistyi vähän huonommin nukutuksi yöksi. Nukuin kuitenkin, mutta siinä välissä oli ehtinyt jo tapahtua vaikka mitä, joten aamulla huudahdin itsekseni että "Mitä … !".

Koko ajan meidän kuunnellessa hyvää tapahtuu jotain pahaakin, mutta entisestään haikeankaunis albumi liikauttaa sydännurkkaa hieman enemmän. 


The Milk Carton Kids on kalifornialainen folk-kaksikko, jonka musiikissa soi selvät vaikutteet Simon & Garfunkelista. Musiikki on kuin menneiltä ajoilta ja syntyperä jossain muualla kuin Los Angelesissa. Kenneth Pattengalen ja Joey Ryanin musiikin taika perustuu kauniisiin lauluharmonioihin ja akustisiin kitaroihin. Ajatella, että nämä kaksi muusikkoa eivät erikseen menestyneet kovin hyvin, mutta yhteenliittymä on tuonut kyllä mainetta. 

Alla olevat folk duon albumit Prologue (2011), The Ash & Clay (2013) ja Monterey (2015) sekä ihan ensimmäinen kaksikon tuotos Retrospect (2011) löytyvät kaikki Spotifysta.  Pääset kuuntelemaan albumien kauniita kansikuvia klikkaamalla.

Takaan, että näitä levyjä kuuntelemalla saat hyvät vibat ja jos mietit mitä kuunnella ennen nukkumaanmenoa, niin nämä Kalifornian herrat tuovat mielenrauhan sympaattisella musiikillaan.