Näytetään tekstit, joissa on tunniste laulut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laulut. Näytä kaikki tekstit

2011/12/23

If I had a boat.



James Vincent McMorrowin (jo on miehellä nimi) If I had a boat kuulostaa Bon Iverin ja James Blaken rakkauslapselta. Niin, onhan heillä jo itse asiassa yhteistyön hedelmää... Mutta se siitä vertailusta, tässä on yksi hyvä tyyppi lisää!

If I had a boat
on aivan ihastuttava biisi, jota kuunnella yön väsyneinä mutta onnellisina tunteina.  Viime vuonna julkaistu debyyttialbumi on pakko kuulla jossain vaiheessa kokonaisuudessaan, sillä tämän 28-vuotiaan irkku-muusikon pari muutakin kuultua kipaletta kuulostaa mukavalta. Kitaran lisäksi herra soittaa ainakin myös banjoa!

2011/08/09

Panic on the streets of London...

 ...Panic on the streets of Birmingham...


Kuinka usein teillä alkaa soida päässä laulu esimerkiksi painetusta sanasta uutissivustolla? Uskon, että kaikki maailmalla tai henkilökohtaisesti koettavissa oleva löytyy jostain laulusta. Tai ainakin kaiken saa sopimaan, jos tahtoo. Joskaan ei kirjaimellisesti, sillä faktoihin verrattuna esimerkiksi Panic on aika kepeä biisi. Dj:n hirttämisen olen aina ottanut ironiana. Ja kuinkahan monta kertaa tätä on tullut tanssittua, iloisesti. Mutta kuitenkin kun mielleyhtymän johonkin biisiin on saanut, niin ei se lähdekään heti päästä pois.On se mielleyhtymä sitten surullisesta tai iloisesta asiasta, kepeään tai vakavaan lauluun. Tässä tapauksessa surullisesta asiasta.


Lontoon mellakat ovat tosiaan levinneet myös Birminghamiin (ja Liverpooliin ja muutamaan muuhun kaupunkiin) Luettuani aamulla, että mellakoita oli myös Birminghamissa, lähti The Smithsien Panic soimaan välittömästi päässä. Nämähän ovat siis Englannin suurimpia kaupunkeja, joten ei tässä nyt kohtalostakaan voi puhua, eivätkä nämä ole ensimmäisiä kertoja (Morrisseyta ei voine siis profeetaksi kutsua, eiköhän lyriikat ole siltä osin todellisuudesta...). Iso-Britanniassa tulee varmaan jatkossakin kiehumaan vähintään pinnan alla, ja se purkautuu näin aina toisinaan. Surullista kyllä, tuo väkivalta. Surullista, että niin moni haluaa sitä osoittaa saadakseen mitä haluaa.

Koska levottomuudet ovat kuitenkin koskeneet lähes ainoastaan elottomia asioita kohtaan (pankkiautomaatteja ryöstetty, autoja poltettu, ikkunoita särjetty, viinaa varastettu jne) saivat asiat ainakin ensin pienemmät mittasuhteet (vrt. ihmisten teloitus) täältä päin luettuna, mutta nyt ei ole kuolinuhriltakaan vältytty. Nuori mies ammuttiin autoonsa. Joten hiljaiseksi pistää tämäkin maailman uutinen.

I wonder to myself
Could life ever be sane again ?


----

I´ve read news about riot on the streets of London and Birmingham (etc.) and I knew it sounded familiar. Well it´s not the first time this happens over there, but it was more familiar for me in the song Panic by The Smiths. Ironic, yes it is.  It´s just that this kind of things don´t happen in Finland (not this big, I mean). Overall the news sound bad. And sad. Especially now when they got a young dead victim. So I hope you are in a safe place.

2011/06/18

Standing at the edge of your town.


Päivä 7 - Kappale, joka muistuttaa jostain tietystä jutusta

Huijaan. Sain itsekin haasteen osallistua 30 päivän musiikkitempaukseen. Luulen, että omalta osaltani jätän sen kokonaisuudessaan väliin, koska uskottelen että se olisi monelle vain spämmiä. Ainakin Facebookissa. Lisäksi joihinkin ei ole vain vastausta..ja joitakin muka ujostelisin jakaa. Totta kai  musiikkimakuni on aika paljolti avoin asia, mutta en toisaalta ole aina valmis jakamaan itsestäni asioita vain jonkun haasteen sanelemana. Kertoa mikä laulu tekee kipeää muistojensa vuoksi jne. Voin kertoa, mutta eri tilanteessa. Esimerkiksi nuotion äärellä. En blogissa. Ellen sitten tahattomasti. En minä nyt niin sisäänpäinkääntynykään ole.

Kuitenkin... haasteessa on Päivä 7 ja sen jaan. Olisin jakanut kuitenkin. The Racing rats muistuttaa mua matkanteosta, Lissabonista ja sen levykaupoista. Yhdestä niistä ostin tämän biisin vinyylisinkkuna.. Sitä kuuntelin myös ennen Wienin matkaa. Ja kuuntelen sitä nyt matkan lähestyessä. Se on matkoja edeltävä biisi. Se on ihana muutenkin.  Varsinaisesti se on matkoja edeltävä sanoitustensa vuoksi, sillä mietin toisinaan lentokoneiden putoamista. Unessanikin näin lentokoneen pirstoututuvan. Mutta odottamaton kohtalokkuus ei saa estää elämästä ja käyttämästä yhtä kiehtovimmista kulkuneuvoista maan päällä yläpuolella.

Niin... The Racing rats siis muistuttaa lentokoneista ja matkustamisesta..ja itse bändiä tekee yllättäen taas mieli kuunnella ennen Edinburghin matkaa. Jos Editors olisi kaupunki, niin se olisi todellakin Edinburgh... siksi.

(Biisiä ei voinut upottaa Youtubesta, mutta ensimmäisestä kuvasta pääsee tuohon viralliseen ja visuaalisesti hienoon musiikkivideoon! Turhan alleviivaava joissakin kohdissa, mutta hienopa silti...kyllä Tom Smithin ojentamaa kättä mielellään katselee)

2011/05/29

Lauantaiyön soundtrack.

Eilen oli livenä Tv-Resistoria. Itselleni suhteellisen tuntematon bändi, mutta ihan hyvinhän se mukaansa otti. On iloa katsoa bändiä, jolla on hauskaa lavalla. Tv-Resistori oli yhdistelmä Noitalinna Huraata, Pariisin Kevättä ja ehkäpä Ristoakin. Pirteää suomalaista poppia vinkeillä sanoituksilla ja retro-fiiliksellä. Ei itselläni ehkä kestotykkäily-bändiksi, vaan vähän tälläiseksi yhden illan suhteeksi. Mikseipä joskus toistekin...



Ja sitten tanssittiin ja tanssiminen on kivaa, mutta tanssiminen on kivempaa kun on joku, joka tykkää tanssia samoja biisejä... ja voi kuinka paljon. Dj:kin soitti enimmäkseen hyvää, osin toki kuluneitakin biisejä, mutta pääasia että hyviä. Voisiko nyt vastustaa Franz Ferdinandin ikiklassikkoa Take me outia (ei se enää niin hyvä ole kuin joskus, mutta merkityksellinen biisi se tulee olemaan koko loppuelämän...), ja miten Peter, Björn & Johnin Young Folks ei kyllästytä vieläkään? Mutta kliimaksi tuli kyllä loppupuolella, kun Arcade Fire lähti soimaan...


Robyn - Dancing On My Own


Lykke Li - Youth Knows No Pain


Cut Copy - Lights & Music


Lykke Li - I Follow Rivers


The Cure - Boys don´t cry


Franz Ferdinand - Take Me Out


The Smiths - Panic


Chemical Brothers - Hey boy, hey girl


Arcade Fire - Ready To Start

Vaan tämä sunnuntai kaipaa jotain muuta, rauhallisempaa..kuten vaikkapa folkkia. Folkkia ja pikkuleipiä.

2011/04/10

Nuori ja kaunis.



Vaikka en oikeastaan kuulu Olavi Uusivirran tai Anna Järvisen kuulijakuntaan (= harvemmalle on jäänyt kuuntelukerrat syystä tai toisesta), on myönnettävä että tämä kappale saattaa saada vähän useammankin kuuntelukerran ja kauniin haikea video katselukerran.

Musiikkivideolla Annan ja Olavin lisäksi tuoretta kotimaista elokuvaa Elokuu. Elokuva vaikuttaa viattoman kauniilta ja sympaattiselta. Olavikin kertoi, että siitä puuttuu sellainen angsti, jota on monissa kotimaisissa elokuvissa (arvaten viittaa esimerkiksi Levottomat-elokuviin), vaan se pureutuu nuoruuden viattomuuteen ja herkkyyteen. Tämä täytyy nähdä.

P.S Onneksi kesä on jo ovella, sillä tämä video nimittäin saa kaipailemaan sitä kovinkin.

2010/10/23

One song soundtrack.

Olen viime aikoina ollut erityisen tyytyväinen soittolistaani, joka on koostunut mm. tästä


ja tästä


ja erityisesti tästä


Voi kyllä. Olen löytänyt jumitusbiisin. Olen myös saattanut pyörähtää Lost in Music-tapahtumassa näkemässä vilauksen venäläisestä indiebändistä ja parista kotimaisesta. Oikeastaan se meni enimmäkseen kuuntelemiseksi. Mutta toipahan silti vaihtelua yhden kappaleen soundtrackiini.

2010/10/20

The colours.

Takana on pitkä päivä ja vaikka kuinka väsyttää, oli ensin pakko tulla kuuntelemaan vähän musiikkia. Erityisesti erästä biisiä, jonka kuulin baarissa.  Mietin hetken, että mikäs..mikäs tämä olikaan. Kotona sitten oivalsin ja tulikin kuunneltua muutaman kerran tätä... nimittäin Zebra and Snaken The Coloursia. Ai että kun on hyvä ja vieläpä suomalainen. Jotenkin tuo biisi oli jäänyt vähäksi aikaa pimentoon, mutta onneksi ei niin pimentoon että onnistuin kaivamaan sen vielä mieleni kätköistä.


Mutta olenko ainoa joka kuulee tuossa biisissä muutaman sekunnin ajan Interpolia? Ja ihan huomattavasti. Se sekoittaa joka kerta pääni biisiä kuunnellessa. Mutta eipä se mitään. Interpol on jees ja The colours on kuitenkin tarpeeksi omalaatuinen...ja jotenkin mua ei haittaisi jos Suomessa olisi bändi, joka muistuttaisi edes vähän Interpolia. Ei se amerikkalainen bändi tule koskaan Suomeen. *

*Emme laske tähän mukaan Ruisrockin ´08 keikkaa, jolloin taisin olla vielä The National-huumassa. Toki keikka oli nautittava ja hieno. Näinä päivinä molemmista bändeistä on kuitenkin muodostunut yhtä rakkaat. Jos juuri tällä hetkellä olisi aivan pakko olisi valita, niin kahden upean The Nationalin keikan jälkeen valitsisin tajunnan räjäyttävän keikan Interpolilta jollain isohkolla Klubilla.

Interpol, tule Suomeen.

(Olen mestari rakentamaan aasinsiltoja...)

2010/10/10

Make it with chu.


Olisikohan aika lämmitellä taas tuttavuutta tähän yhtyeeseen? Songs for the deadista se lähti 7 vuotta sitten, mutta nyt on ollut jo tovin hiljaista kuuntelusaralla. Ilmeisesti mulla on myös jokin nostalgiavaihe, jolloin kuuntelen vanhoja suosikkeja. tulossa on vielä juttua vielä yhdestäkin bändistä, josta joskus pidin enemmän kuin kovasti. Jotenkin sitä kai haluaa todistellakin itselleen, että on tykännyt silloinkin ihan hyvästä musiikista. Ja ei tässä yrityksessä ihan metsäänkään mennä.

Make it with chu on 2007-vuoden Era Vulgaris-levyltä, joka on jäänyt kuuntelupimentoon vähän enemmän kuin esimerkiksi mainittu Songs for the deaf. Mutta kuinka hyvältä kuulostakaan. Juuri sopivalta sunnuntai-iltapäivälle, jolloin yrittää saada kitkettyä mielen rikkaruohoja. Luin nimittäin juuri ikävän sähköpostin.

Mukavaa sunnuntaita! (Eiköhän tästä ihan kelpo sunnuntai silti tule...)