Näytetään tekstit, joissa on tunniste brittipoppi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste brittipoppi. Näytä kaikki tekstit

2015/03/26

Roan - brittipoppia Vantaalta


Roan muistutteli olemassaolostaan ja perehdyin tällä kertaa yhden miehen bändiin tutustumalla tuoreehkoon Sunday Boy -EP:hen.

Muutama kysymys tältä vantaalaiselta brittipopparilta teki mieli vielä kysyä, niin kovin vähän me vielä hänestä kuitenkin tiedämme. Vielä vuoden alussa hän etsi bänditovereita. Katsotaanpahan, että onko tilanne muuttunut. 

---------------

 Oletko löytänyt bändikavereita?
Basistin olen löytänyt muusikoiden.net kautta, eli kitaristi ja rumpali vielä hakusessa. Kitaristin hommaan on ollut monta ehdokasta, mutta vielä ei ole löytynyt kaveria, josta tulisi fiilis että kemiat käy kohdilleen.

(No niin, kitaristit ja rumpalit. Mikäli sydämessä läikähti ja tuntuu että voisitte sopia tähän kokoonpanoon tai kokeilla onko tähdet ja kemiat kohdallaan, niin ensiyhteyttä esimerkiksi sähköpostiin musicroan@gmail.com )


Milloin ja missä musiikkisi sai alkunsa? 
Vuoden 2006 alussa ilmestyneet The Kooksin ja Arctic Monkeysin debyyttilevyt sytytti minussa palavan innon britti-kitarapoppiin ja -rockiin. Nuo 2 levyä saivat kaiken alulle. Vuonna 2008 päätin tarttua veljen vanhaan akustiseen kitaraan, ja opetella soittamaan itse. Ensimmäisen bändiyrityksen hajottua pari vuotta sitten alkoi pikku hiljaa mielessä kasvaa ajatus - nyt on elämäni mahdollisuus tehdä itse juuri sellaista musiikkia, jota itse haluan.

(Siinäpä verrattomat lähtökohtalevyt! Varsinkin The Kooksien cd-levy pyöri uudestaan ja uudestaan noihin aikoihin, kun taas Arctic Monkeys sai varsinkin tanssilattioilla sukat pyörimään. Sisältäähän jälkimmäisen debyyttilevy vielä tänäkin päivänä discoissa soivan When The Sun Goes Down ja I Bet You Look Good on Dancefloor. Nyt kun Roanin Joonas inspiraationsa paljasti, niin yhtymäkohtia kyllä löytyy. Kuuntele esimerkiksi The Kooksien Seaside)

Kolme suosikkibändiäsi-/artistiasi / levyä/kappaletta?
Paha kysymys, mutta onnistuin rajaamaan neljään levyyn: The Smithsin "The Queen Is Dead" (vaikka tähän voisi mainita melkein kaikki Smiths-levyt), The Curen "Disintegration , Camera Obscuran "My Maudlin Career" ja The Kooksin "Inside In, Inside Out".


Mitä sanoisit suomalaisesta musiikista tänä päivänä?
Suomalaisessa musiikissa on ollut ilo huomata viime vuosina, kuinka uusia, hieman "vaihtoehtoisia" kitarabändejä alkaa nousta rohkeasti esiin. Suomalainen musiikki on usein enemmän tai vähemmän melankolista, joten on mukava tuoda itse mukaan pieni ripaus aurinkoisuutta.


Onko keikkaa luvassa tämän vuoden puolella?
Keikkaa ei ole tiedossa vielä tänä vuonna, sillä suunnitelma on selkeä ja maltillinen. EP:n julkaisusta lähtien olen kirjoittanut kaikessa rauhassa uutta musiikkia, ja tarkoitus on jatkaa tätä loppuvuoteen asti, jolloin alan (/alamme, jos kaikki bändin jäsenet löytyvät siihen mennessä, muussa tapauksessa soitan itse useampaa soitinta) äänittämään debyyttilevyä. Tarkoitus olisi levyn valmistuttua, eli ehkä ensi keväänä aloittaa sitten keikkailu bändin kanssa. Tärkeintä on kuitenkin itse kappaleet, muuhun päästään kun levyn kokonaisuus on valmis. Aurinkoiset kappaleet jotka tuovat kuulijalle hyvän fiiliksen ovat ehkä se "juttuni", mutta levy tulee olemaan tunnelmaltaan paljon monipuolisempi kuin EP oli. Levyn mittaisen kokonaisuuden luominen on ja tulee olemaan upea, haastava ja kehittävä kokemus, ja luotto siihen että levystä tulee onnistunut ja omannäköinen on suuri :)



Psst... Henkilökohtainen suosikkini tältä neljän kipaleen EP:ltä on balladimainen Amsterdam, jossa ehkä parhaiten tulee ilmi se miten loistava englanti ja lauluääni Joonaksella on.  Toki myös Ylex:llä soitettu menevämpi viisu Around The World saa mielen ja jalat vispaamaan. Sunday Boy tempaa myös mukaansa aurinkoisuudellaan ja tuo kaikuja The Smithseistä. Oikeastaan vallan hyvin voisi sanoa, että Sunday Boy EP on taitava yhdistelmä The Kookseja ja The Smithsejä ja ihan itse Roania. Mutta lisätään, että mieleeni tulee myös ehdottomasti vanha kotimainen suosikki Cats On Fire.

Youtubesta löytyy muuten vielä yksi laulu, Every Soldier Has His Gun.



Me jäämme odottamaan sitten näillä näkymin kevättä 2016. Sitä ennen menestystä sopivan kokoonpanon muodostumiseen, vaikka täytyy myöntää, ettei tämä yhden miehen bändikään pahalta vaikuta.