Näytetään tekstit, joissa on tunniste amerikkalainen elokuva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste amerikkalainen elokuva. Näytä kaikki tekstit

2017/01/20

Ensi-illassa: Paterson


Tänään Suomen ensi-iltansa saava Jim Jarmuschin Paterson on elokuva, joka on vain nähtävä.
 Minut sen vakuutti ensin elokuvan kuvaus ja trailerin näkeminen sinetöi päätöksen.

Paterson on bussikuski Patersonin kaupungissa New Jerseyssä. Päivätyökseen hän ajaa samaa bussireittiä kaupungissaan ja tekee havaintoja, jotka hänen päässään muokkautuvat runoiksi muistikirjaansa. Hänellä on myös rakastava vaimo Laura (Golshifteh Farahani), joka leipoo nättejä leipomuksia ja jonka kanssa hän jakaa viehättävän kodin sekä koiran. No siis huhhuh, mitä ihmeelllistä tässä on, ajattelee joku ja hänen edestään vaan nyökäytän kahta kovemmin. No mene sinä vain katsomaan Armoton maa tai Rogue One: A Star Wars Story (mieluiten 3D:nä). 

Paterson on juuri sellainen elokuva, jonka taika vaikuttaisi olevan juuri hienovaraisesti rakennetussa tunnelmassa, pikkukaupungin elämän kaduilla ja kuppiloissa, arjen ja haaveiden yhteensovittamisessa. Elämässä ja arjen havainnoissa. Hiljaisessa huumorissa, joka on yksi lajityyppisuosikeistani. Olen aika varma, että Adam Driverin esittämän Patersonin silmien kautta tehdään aika arvokkaita havaintoja ja kieltämättä kiinnostaa päästä hänen runojensa pariin. Driver on näytellyt aika samankaltaisissa hipsteri-rooleissa ja tästä on tullut myös tunne, että hän on vain oma itsensä. Tämäkään elokuva ei taida olla poikkeus boheemiudessaan, mutta tässä roolityö vaikuttaisi olevan vakavin ja siksi paras.

 Ensi-ilta elokuvalla on tosiaan tänään ainakin Finnkinon elokuvateattereissa Helsingissä, Tampereella ja Turussa.  Tampereella myös Niagara näyttää tästä päivästä lähtien Patersonin.  
When you’re a child you learn there are three dimensions; height, width and depth, like a shoebox. Then later you hear there’s a fourth dimensions; time.
 

2016/12/27

Blue Jay




Blue Jay on tuore Netflixistä löytyvä elokuva, jota tahdon lämpimästi suositella.

Elokuva on sinulle, jolle riittää kahden ihmisen välinen dialogi ja keskinäinen kemia. Tässä elokuvassa ei tosiaan ole kahden päänäyttelijän, Amandan ja Jimin (Sarah Paulson & Mark Duplass), lisäksi muita kuin alkupuolella hyvin ohimennen. Tunnelma on siksikin hieman pysähtynyt ja intiimi, mutta osaa se olla myös rento ja hersyvä. Joissain kohdissa sitä saattaa jännittää hieman enemmän, mutta mukaansa se silti ottaa.

Alkuasetelmana on se, että entiset heilat tapaavat toisensa kahdenkymmenen vuoden jälkeen kaupassa, joka sijaitsee pienessä Kaliforniassa sijaitsevassa kaupungissa. Siellä entisessä yhteisessä kotikaupungissa, jossa Amanda on käymässä siskonsa luona. Pienen vaivaantuneen hetken jälkeen he päätyvät lopulta kahville... ja vähän kiertelemään vanhoja tuttuja paikkoja nostalgiamielessä. Amandan siskolleen ostama jäätelö jää sulamaan autoon... Yhdessä vietetään päivä ja yö. Nauretaan ja itketään. Tuntuu kuin vuosia ei olisi ollutkaan välissä.

Elokuvan on kirjoittanut tuo toinen päänäyttelijä Mark Duplass, ja hyvin kyllä herra onnistui siinä sekä roolissaan hieman surumielisenä ihanana Jiminä. Samoin Sarah Paulson hurmaa Amandana. Hyvyyttä lisää se seikka, että elokuvaan ei ollut virallista käsikirjoitusta (yhteenveto lähinnä), vaan näytteleminen on tehty pitkälti improvisoiden.

Mitä tulee mustavalkoisuuteen, niin se aluksi mietitytti, mutta eipä se haitannut kuitenkaan. On elokuvia, joissa se tuntuu alleviivaavan eräänlaista cooliutta, mutta sitten on elokuvia, joissa itse elokuva ottaa mukaansa niin, että koko väriskaalan puuttuminen ei edes pyöri ajatuksissa.