Näytetään tekstit, joissa on tunniste amerikkalainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste amerikkalainen. Näytä kaikki tekstit

2016/06/15

Julien Baker & Sideways

spotify:album:4dRzxZm69k9s0nzKmKb8Gj


Olen tässä harmitellut, että ei oo lippua viikonlopun kemuihin Helsingissä. Nämä kemut tunnetaan nimellä Sideways-festivaalit ja lokaatio on Teurastamo.

Sideways on ikäänkuin Flow-festareiden pikkusisko ja kynnys näille festareille voi olla helpompi ylittää, vaikka tässäkin kemuihin voi osallistua parina päivänä.

No tällä hetkellä kynnys on joka tapauksessa aika pirullisen korkea heille, jotka eivät lippua ole ajoissa hankkineet esimerkiksi perjantaille, joka on tosiaan loppuunmyyty. Molempien päivien lippua kyllä vielä saa, kuten myös pelkän lauantain. Ja eipähän se lauantainkaan ohjelma huonolta näytä mm. Black Twigeineen.

Olen sitä valtaväestöä, joka haluaa osallistua lähinnä perjantaina. Koska Julien Baker. Koska PJ Harvey. Koska Kiki Pau. Mutta koska varsinkin Julien Baker, jonka tulevaan keikkaan en ollut edes havahtunut. Julien Baker on nimittäin 20-vuotias tenneeseläinen singer-songwriter ja kitaristi, jonka lauluääni ja laulut sulattavat sydämen.

Pistäkää siis tämä ihana neitonen mieleenne mennessänne perjantaina ehkä enemmän huomiota niittänyttä PJ.:tä katsomaan.

Kansikuvaa klikkaamalla viime vuoden lopulla julkaistuun esikoisalbumin. 


2016/05/13

Check him out: Barna Howard


Auringon lisäksi lämmittää tämä tyyppi ja hänen esikoislevynsä, jonka löysin noin neljä vuotta julkaisun jälkeen. Kerta toisensa jälkeen huomaan pyörittäväni lauluja, joissa ei ole mitään ylimääräistä, vaan ovat modernia amerikkalaista kansanmusiikkia puhtaimmillaan, parhaimmillaan. Ehdottomasti tuo mieleen nuoren Bob Dylanin, mutta jotka eivät syty Dylanin nasaalille lauluäänelle syttyvät ehkä Howardiin enemmän. Näissä lauluissa on helppo upota tarinoihin, jotka sijoittuvat vuosien taakse ja arkisiin havaintoihin. 

Jotenkin jännä silti miten kuulostaa, että levy olisi monen vuosikymmenen takaa eikä noin neljän vuoden takaa. Jotain ajatonta tässä on. Portlandista löytynee siis Willy Vlautinin ja Fernandon lisäksi enemmänkin helmiä.

Barna Howard on tehnyt toisenkin levyn, Quite A Feeling, joka sekin löytyy Spotifysta. Se on toinen lukunsa se. Saattanee hyvä olla sekin, mutta nopean kuuntelun jälkeen olen palannut debyytin suloiseen äänimaailmaan.


"In the hills of ole Missouri,
A woman’s life is looking dim.
While grandma watches “Wheel of Fortune,”
Because she knows that her’s is already well spent.
Well, even though she’s gone, I can hear her laugh,
Yeah, it won’t be long, till I hear it coming back.
Well, I know that she’d be pleased,
To know that it will last."

"Up on the hill, there’s a tiny house, with a big old rocking swing,
Where two love birds, perched upon it,
Are kissing because they know it’s free,
While down below, the children run, faster everyday,
With grass and gravel on both their knees,
They grow with every bone they break."


"Well, that house was old, but so was she.
You’d ask for two, but she’d hand you three.
And when she died, she left trunks of memories,
Because she saved every damn thing,
From everyone she loved."

2016/04/20

Fernando: Leave The Radio On



Tutustuinpas tuossa Richmond Fontainen Suomen keikkakiertueella myös muusikkoon nimeltä Fernando.  Telakalla Fernando kera oli Willy Vlautininkin kera soittava lahjakas ja ansioitunut kitaristi Dan Eccles. Suorastaan sääli, että en ollut tutustunut 20 vuoden uralla olevaan Fernandoon aiemmin (totta puhuen en tajunnut kuka Fernando oikeastaan keikalla on, enkä uskonut löytäneeni netin kätköistä oikeaa Fernandoa), sillä silloin ja nyt uusimpaan levyyn tutustuessa puheet hänestä Portlandin helmestä, Fernando Vicicontesta, pitävät kutinsa.


“There’s a good chance that if you don’t live in Portland, Oregon you have never heard of Fernando Viciconte and that’s too bad, because he stands in his own class as a singer and songwriter. This new collection of songs, Leave the Radio On, just might be the best thing he has ever done. Expect Americana, expect Psychedelia, expect to be surprised.”
Peter Buck




Leave The Radio On tyylikäs kokoelma uusia lauluja, joihin kätkeytyy 60-luvun psykedeelistä rockia, folkia, americanaa. Bongaa esimerkiksi The Beatles-vibat. Ja muun muassa The Stone Roses-fanitkin saattavat antaa sydämen levylle. Saattoi olla hilkulla että tätä levyä ei olisi syntynyt muutaman vuoden levytystauon aikana, sillä Vicicontella oli kurkkuongelmia. Vaan onneksi omalaatuisella soundilla varustettu levy syntyi kera Elliot Smithin, M. Wardin, R.E.M:in ja Richmond Fontainen jäsenien.

Omat suosikkini ensi kuulemalta: Levyn melodisesti rokkaava aloitusraita Save Me ja nelosraita tunnelmallinen kaikuileva eksyksissä olemisesta kertova So Loud. Mutta sitten on esimerkiksi herkkä White Trees… Levy löytyy Spotifysta (klikauta kansilevyn kuvaa), mutta haaveilen myös vinyylilevystä.


“Leave The Radio On is as original an album since the concept of records themselves. Blazing a cacaphony of sound and following no blueprint, a bonafide breath of fresh air in a roots music scene that sees way too many impressionist and not enough artist. Viciconte leaves all the blood in the water, enticing the sharks with their constant need to bite on a new edge or sound. By the time the press is done with this record there will be more than a few biters, and rightfully so.”
No Depression

2016/02/20

Laura Gibsonin uusi kappale riemastuttaa (paljonkin)



Huhhei, nappaa itsellesi pala auringosta kuuntelemalla tämä uusin Laura Gibsonin sinkku. The Cause on lohkaisu tulevalta, huhtikuussa julkaistavalta albumilta Empire Builder. Edellisen albumin ja tämän uuden väliin on mahtunut vaikka mitä. Muutettuaan Portlandista New Yorkiin vuonna 2014 Gibson muun muassa mursi jalkansa ja muutaman kuukauden päästä tästä onnettomasta tapaturmasta hänen kotitalonsa East Villagessa paloi maan tasalle. Siinä Laura Gibson edelleen on, onneksi, toisin kuin kaikki mitä hän silloin omisti (esimerkiksi lyriikoita tuleviin kappaleisiin). 

Tuleva albumi tulee kertomaan uuden aloittamisesta uudessa paikassa, kaikesta tuskasta ja haikeudesta mitä siihen liittyy, vaikka uusi toisi kaikkea hyvää. Uusi kappale on äänitetty silti Oregonissa.

Jännää miten yksi biisi voi olla samalla niin aurinkoinen ja toivoa valava kuin dramaattinen. Vannon etten oo hetkeen kuullut kappaletta jossa jouset, perkussio, kitara ja basso sulautuisivat näin hyvin Lauran kirkkaalla ja pehmeällä laulamaan folkpop-kappaleeseen. Tekee pahaa ajatellakin, että jos mitään näistä elementeistä ei olisi. Toistaiseksi vuoden paras kipale. 

2016/02/03

Gilmoren tytöt saavat jatkoa!


Jokin aika sitten huhuiltiin, että Gilmoren tytöt saisivat jatkoa. Tätä ei uskaltanut hypettää ennen kuin asialle olisi virallinen vahvistus. Viime viikon lopulla se virallinen vahvistus tuli:

Gilmoren tytöt saavat jatkoa!!!

Olin vallan tyytyväinen jokaiseen kauteen ykkösestä seitsemään, sillä ne pitävät jo itsessään paljon herkkuhetkiä keskusteluineen. Seitsemän kautta vuosilta 2000 - 2007.  En tietenkään voi olla tässä vaiheessa ilahtumatta jatkosta. Useita jaksoja/mini-elokuvia ei kannata silti odottaa, sillä vahvistamattomien tietojen mukaan luvassa on 4 x 90 minuuttia. Mukana ovat  päätähdet Alexis Bledel (Rory Gilmore) ja Lauren Graham (Lorelai Gilmore) sekä useat muut tutut kasvot. Lorelain parhaana ystävänä tunnettu Sookie (Melissa McCarthy) ei tosin ilmeisesti saanut kutsua, mikä on erikoista. (Edit myöhemmin: Hän ON mukana!) Vielä ei ole tietoa koska tämä saa päivänvalonsa, koska kuvaukset ovat vasta käynnistyneet.

Olen Gilmoren tyttöjen fani. Olen katsonut jaksot useat kerrat. Kuvitteelliseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, Stars Hollowiin, sijoittuva sarja on niin elämänmakuinen ja se pitää sisällään elämänviisauksia joita sanotaan Muumeistakin löytyvän. Pienellä sarkasmilla, huumorintajulla ja oikealla elämänasenteella selviää  elämän kiperissäkin tilanteissa ja jos sul onni on, niin kätes yhteen lyö ja näytä se. Ja toisekseen, kaikki aidot asiat kahvista ja kirjoihin (kirjoista ja muusta paljon viittauksia populaarikulttuurin ystävälle) ovat hyvästä, robotti-imuri ja nopea netti saattavat heikentää elämänlaatua.


Kirjoista on erittäin okei tykätä näinkin paljon. Vanhat klassikkokirjat otetaan kaikilla aisteilla.


Ja innostuminen pienistä asioista on aina kaunista.  Koskaan ei saa kasvaa liian aikuiseksi.


Asioista ja ihmisistä voi viehättyä ilman että niitä tarvitsee omistaa.


Ihmissuhteisiin kuuluvat vaikeudetkin. 


Jos pomo on joko todella tuttu tai todella kamala, voi käyttää yllä olevaa lainia.


Viisaimmatkin meistä tekevät virheitä.


Huumeita kannattaa käyttää harkiten. (Huonoja fontteja ei jaksa kukaan.)



Robotti-imurit ovat naurettavia ja saatanasta. (Paitsi tietysti kirjaimellisesti kädettömille oiva keksintö)


Jos puhelinmyyjä soittaa, niin vastaus on yllä. Ei soita enää takaisin.


Mielikuvituksella voi kirjoittaa asiat uusiksi. 


Mielikuvitus ei tunne rajoja.









Ja kahvi pelastaa elämän. Varsinkin kuudelta aamulla, mutta erityisesti aina. 

2014/02/20

Tulossa: Inside Llewyn Davis


On hyytävä talvi vuoden 1961 New Yorkissa.
Kissa kainalossa ja kitara toisessa kädessä Llewyn Davis (Oscar Isaac, Drivesta tuttu) yrittää löytää paikkaansa Greenwich Villagen ankarissa musiikkipiireissä. Ystävät Jim (Justin Timberlake) ja Jean (Carey Mulligan) ovat hekin muusikkopari ja kolmikolle muodostuu ilmeisesti jännitteitäkin välilleen.
Elämä vie Chicagoon road trip-hengessä (kiitos kyllä) ja siellä Davisin Lewisin musiikkiura saattaa saada kipinää.

Coenin veljesten elokuvat, joita itse olen nähnyt ovat liikkuneet muissa sfääreissä ja luulen tämän olevan jotain aivan uutta veljeksiltä. Henkeäsalpaava toimintathrilleri Menetetty maa on yksi maailmankaikkeuden parhaimpia elokuvia,  Kova kuin kivi tarjosi westerniä ja Voi veljissäkin oli (hupaisan) rikollista meininkiä… Uudessa elokuvassa sydäntä taitaa painaa luodin sijaan maalliset murheet, mutta toivoa vaikuttaisi olevan toisin kuin vertailukelpoisessa A Serious Manissa.

Kun lähtökohtana ovat folk-musiikki, sympaattinen ja laulutaitoinen Oscar Isaac, näyttelijät Adam Drivesta Garrett Hedlundiin, Amerikan karunkauniit maisemat, itsensä etsiminen, kissa ja pienet komediallisetkin ainekset on tämän elokuvan maailma vain koettava. 

Suomen ensi-ilta on vuoden lyhyimmän kuukauden viimeinen päivä.

P.S Trailerin ihastuttava kappale on Fare Thee Well (Dink´s Song) Oscar Isaacin ja Marcus Mumfordin esittämänä. Löytyy kuunneltavaksi täällä.

2013/11/09

The National: Lean



Nyt se on sitten julkaistu - The Nationalin Lean Hunger Gamesien soundtrackilta. En ole odottanut elokuvaa, en ole lukenut kirjasarjaakaan, enkä ole sitä heti tekemässäkään.


Mutta sen lisäksi että laulu varmasti sopii kyseiseen elokuvan soundtrackiin, kuulostaa se silti laululta, joka olisi voinut olla High Violet-albumilla. Tuttua The Nationalia siis. Ehkä vähän tylsä liian monen Everybody wants-hokeman jälkeen, mutta kyllä mä taas tykkään.

2013/08/18

Paljon The Nationalia livenä

Etsin netin kätköistä The Nationalia livenä tuoreesti. Onnisti. Tuoreimmat näistä ovat ihan muutaman päivän takaa.


KCRW:llä 13.8.


This is the last time tämän kesän Bonnaroo-festareilla feat. Annie Clark/St. Vincent.


Koko The Nationalin keikka aurinkoisesta Chicagosta 3.8. eli kyse on hyvin tuoreesta keikasta.  Keikka alkaa lupaavasti Fake Empirellä ja muitakin vanhoja kipaleita löytyy uusien hyvien lisäksi. Raivokas Abel kohtaa slovarin Slow Show. 

01 - Fake Empire 
02 - I Should Live in Salt 
03 - Don't Swallow the Cap 
04 - Bloodbuzz Ohio 
05 - Mistaken for Strangers 
06 - Sea of Love 
07 - Afraid of Everyone 
08 - Conversation 16 
09 - Squalor Victoria 
10 - I Need My Girl 
11 - This Is the Last Time 
12 - Abel 
13 - Slow Show 
14 - Graceless 
15 - England 
16 - Mr. November 
17 - Terrible Love


Toukokuinen Graceless Colbert Reportissa.


Live at The Cutting Room Studios toukokuussa.


Kokonainen Rooman konsertti kesäkuun vikalta. Settilista melko samanlainen kuin Chicagossa.


Bonnaroon backstagella Hay Bale Sessionseissa kaksi laulua.


Haastattelu.




Studio Q:n studiokeikat kesällä.


Studio Q:n 17-minuuttinen haastattelu juuri Trouble will find me:n julkaisun jälkeen. Oi että kuinka pidän tälläisistä radiohaastatteluista. 

2013/02/01

Girls


Nyt tarkkana (minä mukaan lukien)! Girls-sarja näytetään vihdoin myös Suomen tv-kanavalla. Mikä ihmeen Girls? Uusi Gossip Girl, vai? Eipä taida yhtä saippuaa olla (vaikkakin myönnän rehellisesti viihtyväni Gossip Girlinkin parissa), sillä katselukanavanakin on TV2 ja kyseessä on HBO:n sarja, jolta löytyy muutamia hyviä draamasarjoja (Mullan Alla erityisesti).

TV2 näyttää nyt tulevana sunnuntai-iltana viisi ensimmäistä jaksoa putkeen, mutta jaksoja tulee myös muina päivinä ja viisi jälkimmäistä jaksoa näytetään 10.3. Eli jos tympii katsoa jakso/viikko, niin tässä on mahdollisuutesi. Ja netistäkin löytyy jaksot sitten tv-esitysten jälkeen (aika joustavaa nykyään tämä tv:n katselu).


Mutta mistä Girls sitten kertoo, siitä en ole itsekään vielä aivan perillä, mutta suhtaudun äärimmäisellä mielenkiinnolla. Sarjan on paitsi käsikirjoittanut ja  vähän ohjannutkin, mutta myös pääosan pestin haltuun ottanut 26-vuotias Lena Dunham.

Sarjassa on neljä parikymppistä naista, jotka etsivät itseään New Yorkissa. Girls ei ole kuitenkaan mikään uusi Sinkkuelämää -  Girls-sarjassa asutaan boheemeissa ja pienemmissä asunnoissa, käydään palkattomissa harjoitteluissa ja pukeudutaan muihin kuin cocktail-mekkoihin ja Manoloihin. Eli sarja, joka on vähän enemmän tavis ja samaistuttava - kelpaa. Ja kuulemma hauskakin.