Näytetään tekstit, joissa on tunniste Virginia Woolf. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Virginia Woolf. Näytä kaikki tekstit

2015/05/30

Virginia Woolf: Leskinainen ja papukaija

Tiesittekö, että modernin ajan yksi tärkeimmistä kirjailijoista Virginia Woolf kirjoitti elämänsä aikana myös yhden satukirjan? Minä en tiennyt ennen kuin tämä Leskinainen ja papukaija (The widow and parrot) osui kirjaston uutuushyllyllä vastaan ja lainasinkin sen toiselle kirjalle kaveriksi. Hetki sitten harkitsin The Wavesien aloittamista, mutta jätin sen vielä odottamaan parempia aikoja. Ja ehkä suomeksi. Kirjaahan on väitetty vaikeahkoksi, joten se vaatii oikean mielentilan sille lukemiselle, että tajunnanvirta riittää. Tajunnanvirta riittää kun kirja on kirjoitettu kauniisti. Tässä on kuitenkin kirja, jonka varmasti ymmärtää. Ja sen lukee yhdellä istumalla, sillä sivuja on vähän ja niilläkin tekstiä vähän. 

Woolfille tyypillisesti kirja sijoittuu Englannin maalaismaisemiin, joten lähtökohdat eivät ole vallan huonot. Näillä maisemilla kirja on kuvitettu kauniisti Mika Vaaranmaan graafisella kädenjäljellä. 

Leskirouva Gage saa eräänä päivänä kirjeen, jossa kerrotaan hänen veljensä kuolleen. Sisko saa perinnöksi saidan veljen 3000 puntaa ja talon. Aikailematta hän lähtee lainarahan turvin matkalle katsomaan uutta taloansa ja on oikeastaan hyvin onnellinen, koska veli ei koskaan viitsinyt tai raaskinut vastata siskonsa lähettämiin joulutervehdyksiin.  Perillä selviää, että talo on kovin huonossa kunnossa ja rahoja ei löydy. Rouva on murheellinen, sillä hän on ennestään köyhä ja kotiinkin pitäisi päästä takaisin ja lainaraha palauttaa.

Kohtaloon puuttuu veljen omistama papukaija James.

Sympaattinen tarina, joka yhtä hyvin kelpaa niin lasten kuin aikuisten saduksi. Pitäisi lukea useammin satuja, sillä usein ne ovat kuitenkin sympaattisuuden lisäksi älykkäitäkin. Tässä kirjassa brittiläinen ja Dickensmäinen tunnelma voittavat myös puolellensa. Psst. Neiti Woolf kirjoitti kirjan siskonlapsilleen, jotka olivat kuuluisan lehden tuottajia. Nämä eivät kuitenkaan julkaisseet tarinaa lehdessä, koska odottivat aivan toisenlaista, kevyempää tarinaa. Onneksi tarina julkaistiin kuitenkin 60 vuoden päästä ja päätyi jopa kirjan kansien väliin.