Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Smiths. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Smiths. Näytä kaikki tekstit

2016/10/20

Einar Lind - Jossain on valo, joka loistaa aina (The Smiths cover)

The Smithsien There is a light that never goes out on eittämättä yksi kauneimmista ja surullisimmista rakkauslallatuksista. Kyllä te nyt tiedätte.... jos ette, niin kuunnelkaapas tästä.

Vaan niin... vaikka laulussa ehtii tapahtua yhtä sun toista aina autoajelusta nuorien ja elävien ihmisten pariin mahdollisuuteen kuolemaan rakkaansa kanssa kaksikerroksisen bussin tai rekan törmätessä heihin, kuolla traagisella tavalla autuaasti... kuin Romeo ja Julia... "To die by your side... Well, the pleasure and privilege is mine....", niin siellä se kodittomana murehtii ja haaveilee yksinään alikulkutunnelissa, kun ei uskalla kysyä mielitiettyään. Huu-ooo-h. Mutta ehkäpä joku kerta...

Nyt suomalainen Einar Lind on astunut omalla tyylillään Morrisseyn saappaisiin, ja tekee sen suloisen vaatimattomasti ja rehellisesti. Mies ja kitara keittiönpöydän äärellä, ei mitään turhia kikkailuja tai muutoksia äänialan korkeudessa Morrisseyittain. Pehmeämmin.

Tosi nätti cover, jossa lyriikkaa ei ole aivan kirjaimellisesti käännetty ja kakskerrosbussi on Onnibus. Ainoa hämmentävä osuus on oikeastaan kun lauletaan "Jos Onnibussilla meidät musertaa.... ja rekka-autolastissa meidät liiskaa vaan...", tämä kohta jäi ymmärtämättä, missä tässä nyt ollaan, miksi taivutukset?
Mutta muuten Kuvahaun tulos haulle thumb.
                                               



Tässä vielä johdanto coveriin Einar Lindin sanoin:

"The Smiths on minulle ehkä se kaikkein rakkain bändi. Upea kitaramusiikki yhdistettynä laulaja Morrisseyn teksteihin teki teinipoikaan lähtemättömän vaikutuksen. Usein yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta - myös huumorin kautta - kuvaavat tekstit tarjosivat samaistumispintaa teiniangstissa rypevälle nuorukaiselle. Enkä ollut yksin musiikillisen rakkauteni kanssa. Miljoonat muut herkät sielut ympäri maailman kohottivat The Smithsin kaikkien aikojen kulttibändin statukseen. Bändin, johon suhtaudutaan keskimääräistä fanitusta intohimoisemmin. Niinpä mietin kaksi kertaa, kehtaanko tehdä oman, suomenkielisen version The Smithsin tykätyimmästä kappaleesta There is a light that never goes out. Toisaalta kappaletta ei ainakaan minun tietääkseni ole koskaan suomeksi tehty. Halusin myös kääntää sanat mahdollisimman tarkasti alkuperäistä mukaillen. En siis kertoa uutta tarinaa tutussa melodiassa. Ja ainakin omasta mielestä suoraviivainen käännös toimii hyvin - kaikessa "rujoudessaan" ja ehkäpä juuri siksi. Koen myös, että raaka toteutustapa - mies ja kitara livenä keittiön pöydän ääressa kännykällä äänitettynä - tuo lauluun uusia sävyjä. Että esitykseni olisi muuta kuin karaokeversio originaalista. Ja kun tulkitsija on keski-ikäinen suomalainen äijänköriläs, saa tarinakin mielestäni uusia ulottuuuksia. Jos jaksoit lukea tänne asti ja vieläpä kuunnella laulun, niin tutustu ihmeessä myös The Smithsin ja Morrissey Official:n musiikkiin. Kiitos ja kaikkea hyvää."

 (Facebook 29.7.2016)

2012/11/03

Levyraadissa: I Know It´s Over.




Mmmmitä, en tiennyt että Jeff Buckley on coveroinut The Smithsien I Know It´s Overin. No, on se vaan.  Alla muistin virkistykseksi The Smithsien versio. Kumpi näistä iskee kovemmin, osaatteko kertoa? Melko erilaisia ovat, Jeff Buckleyn laulamana mikä tahansa laulu kuulostaa surulliselta, surullisemmalta kuin The Smithsien tulkitsemana (se on paljon se), mutta biisin alkuun olisin toivonut jo enemmän riipaisevaa tulkintaa.

 

2012/03/01

This Charming Video Game.



Haluatteko kuulla jotain hyvin erikoista? Haluatteko kuulla miltä Morrisseyn ja Lana Del Reyn (Video Gamesin musiikki) risteytys kuulostaa? Olkaa hyvä.

Itselläni ei ole vielä selkeää mielipidettä mitä pidän tästä. En kutsuisi tätä huonoksi, mutta hieman oudoksi. Ja mielenkiintoiseksi. Videota kuunnellessa kun odotin koko ajan, että Lana Del Rey laulaisi myös. Ja Morrisseyta hoputtelin: "This Charming menee nopeammalla temmolla, vauhtia siihen lauluun".

Mashup & video by The Reborn Identity

The Reborn Identity on risteyttänyt muitakin bändejä/artisteja keskenään, esimerkiksi Michael Jacksonin, Bloc Partyn ja Burialin. Ääk? Kaikki videot löytyvät täältä.

2011/08/09

Panic on the streets of London...

 ...Panic on the streets of Birmingham...


Kuinka usein teillä alkaa soida päässä laulu esimerkiksi painetusta sanasta uutissivustolla? Uskon, että kaikki maailmalla tai henkilökohtaisesti koettavissa oleva löytyy jostain laulusta. Tai ainakin kaiken saa sopimaan, jos tahtoo. Joskaan ei kirjaimellisesti, sillä faktoihin verrattuna esimerkiksi Panic on aika kepeä biisi. Dj:n hirttämisen olen aina ottanut ironiana. Ja kuinkahan monta kertaa tätä on tullut tanssittua, iloisesti. Mutta kuitenkin kun mielleyhtymän johonkin biisiin on saanut, niin ei se lähdekään heti päästä pois.On se mielleyhtymä sitten surullisesta tai iloisesta asiasta, kepeään tai vakavaan lauluun. Tässä tapauksessa surullisesta asiasta.


Lontoon mellakat ovat tosiaan levinneet myös Birminghamiin (ja Liverpooliin ja muutamaan muuhun kaupunkiin) Luettuani aamulla, että mellakoita oli myös Birminghamissa, lähti The Smithsien Panic soimaan välittömästi päässä. Nämähän ovat siis Englannin suurimpia kaupunkeja, joten ei tässä nyt kohtalostakaan voi puhua, eivätkä nämä ole ensimmäisiä kertoja (Morrisseyta ei voine siis profeetaksi kutsua, eiköhän lyriikat ole siltä osin todellisuudesta...). Iso-Britanniassa tulee varmaan jatkossakin kiehumaan vähintään pinnan alla, ja se purkautuu näin aina toisinaan. Surullista kyllä, tuo väkivalta. Surullista, että niin moni haluaa sitä osoittaa saadakseen mitä haluaa.

Koska levottomuudet ovat kuitenkin koskeneet lähes ainoastaan elottomia asioita kohtaan (pankkiautomaatteja ryöstetty, autoja poltettu, ikkunoita särjetty, viinaa varastettu jne) saivat asiat ainakin ensin pienemmät mittasuhteet (vrt. ihmisten teloitus) täältä päin luettuna, mutta nyt ei ole kuolinuhriltakaan vältytty. Nuori mies ammuttiin autoonsa. Joten hiljaiseksi pistää tämäkin maailman uutinen.

I wonder to myself
Could life ever be sane again ?


----

I´ve read news about riot on the streets of London and Birmingham (etc.) and I knew it sounded familiar. Well it´s not the first time this happens over there, but it was more familiar for me in the song Panic by The Smiths. Ironic, yes it is.  It´s just that this kind of things don´t happen in Finland (not this big, I mean). Overall the news sound bad. And sad. Especially now when they got a young dead victim. So I hope you are in a safe place.

2011/03/18

Levyraadissa: Please, please, please, let me get what I want.

On tainnut jäädä Musen b-puolet jäädä kuuntelematta. Tein tämän biisi-löydön aivan hetki sitten:



Alkuperäinen puolestaan on hyvinkin tuttu. Please please... ei välttämättä ole itselleni The Smithsin paras biisi, mutta herkkikseksi sitä voi sanoa ja sen käyttäminen esimerkiksi (500) days of Summer-elokuvassa on hykerryttävää.. Etkö ollut vielä kuullut? Kuuntele tästä:



Mielestäni Muse taltioi biisin The Smithsien hengessä (brittiaksenttikin auttaa...). Matthew Bellamyn traagisuutta huokuva ääni on kuin omiaan tälläiseen kappaleeseen. Varjoon ei jää. Pidän tästä vähintään yhtä paljon kuin pidän The Smithsin esittämänä. Pidätkö sinä?

2009/08/17

Pidätkö Zooey Deschanelista ja hyvistä elokuvista?
















Tarkoituksenani oli postata elokuvasta nimeltä Winter|passing, jota tähdittää Zooey Deschanel. Samalla elokuva oli myös ensimmäinen näkemäni elokuva neitoselta...ja ihastuin. Elokuva oli kerrassaan sympaattinen, mitään ihmeellistä ei periaatteessa tapahtunut, mutta itseäni kiinnostavat nämä elokuvat joissa itseni ikäiset ikäiset ihmiset etsivät itseään, mahdollisesti vetävät huumeita, vaeltelevat New Yorkin katuja ja baareja, matkustavat bussilla toiseen osavaltioon, ja käsittelevät tulehtuneita perhesuhteita.

Selatessani kuvia ja asiaa Winter|passing:ista, törmäsin traileriin..ja hyvin mielenkiintoiseen sellaiseen.


Kannattaa ehdottomasti tarkastaa tuo traileri, sillä se itsessään on jo viihdyttävä. Traileri alkaa hissistä, jossa poika kuuntelee The Smithsejä, johon tyttö (Zooey) toteaa, että "I love the Smiths" ja laulaa pätkän kyseisestä laulusta. Trailerista voi bongata myös Joy division-paidan.. ja käydään pieni viihdyttävä keskustelu Sidistä ja Nancysta. Elokuvassa on siis aika hyvin esillä kaikkea mua kiinnostavaa. Juuri tälläisiä elokuvia kaivataankin! Elokuva noin muuten vaikuttaa aika harmittomalta ja leppoisalta ja erittäin viihdyttävältä.

Mutta sitä ei näy vielä Suomen ohjelmistossa! Eikä edes tulevissa! Täytyy toivoa ja odotella, että se tulee jossain vaiheessa (Amerikassa tuli vasta heinäkuussa, eli toivoa on). Elokuvaohjelmisto on pitkään huutanut mielenkiintoisia elokuvia ja mä haluan elokuviin. Netissä tämän voi tilata katsottavaksi,jos ei malta/jos se ei tule.