Näytetään tekstit, joissa on tunniste Regina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Regina. Näytä kaikki tekstit

2013/08/07

Iisa Pykäri & Perjantai.


Reginan laulaja Iisa Pykäri on nykyään pelkkä Iisa ja sen sinetöi ensi viikolla julkaistava sinkku Perjantai. Laulun voi kuulla jo ensi maanantaiaamuna YleX:llä (hyvä syy kuunnella vielä joskus radiota), mutta virallisesti laulu julkaistaan perjantaina 16. päivä. Kokonainen levy julkaistaneen ensi vuoden alussa. Sillä levyllä Iisa vastaa sanoitusten lisäksi sävellyksistä.

Koska en ole itse vielä kuullut Perjantaita, niin voin vain arvuutella miltä se kuulostaisi... uskoisin siinä olevan samaa tenhoa mitä Reginassakin. Kun maistiaisia ei vielä ole, niin kuunnellaan vaikka Reginan upeaa levyä Soita mulle.

Tässä valokuvataiteilija Osma Harvilahden kesänmakuiset videot kyseiseltä levyltä. Jäljellä olevasta kesästä voi saada otteen, jos oikein pinnistää. 

2012/05/03

Melkein festarit.

Kolme viikkoa sitten sain kivaa seuraa keikoille. Kaveri oli menossa ensijaisesti katsomaan Klubille Evaa & Manua, kun minä taas olin menossa katsomaan Dorikseen Delay Treesiä ja Black Twigiä. Löimme viisaat ja päättäväiset päämme kuitenkin yhteen ja päätimme ottaa kaikki. Mitä sitä kitsastelemaan. Tajusimmehan, että voimme jättää osan Reginan keikasta väliin (joka sekin oli Evan & Manun jälkeen) ja ehkäpä Doriksessa ne eivät niin ajoissa olisi.

Tästä alkaa matka! 

Eva & Manu



Suomalais-ranskalais-duo viehätti! En ollut kuullut duoa kuin parin biisin verran ja nekin vain vähän ennen keikkaa, mutta hyväntuuliseen esitykseen oli helppo päästä mukaan. Kannattaa nähdä jos mahdollista! Huom. tuo video ei todellakaan näytä tuolta kuin esikatselukuva (hyi Blogger! Eli uskaltaa katsoa!)

Regina


Voi Regina minkä teitte! Vaikka se on lähes sääntö kuin poikkeus, että keikkaa ei aloiteta aikataulun mukaan. Vartin päästä Reginan aikataululla sain siis tyytyä kuvailemaan puskaa ja luulin, että siihen se jääkin. Tulivathan he kuitenkin peräti 20 yli. Reginaa olisi ollut hauska nähdä enemmänkin tunnelmaan päästyä, mutta nyt katselu jäi noin 3-4 biisiin viivyteltyämme lähtöä  poppareiden vuoksi (yksi niistä oli Ui mun luo, mutta muita en enää muista.) Ja sitten juoksimme toisaalle...

Huom. Tämä anonyymin kommentin johdosta: En tosissani tarkoittanut että bändi viivästytti ylpeyden takia, enkä tarkoittanut tätä millään pahalla esimerkiksi Reginaa kohtaan, vaan sitä että miten klubikeikoilla monesti käy noin, ja asiaa on helppo spekuloida, kun ei tiedä mitä verhojen takana tapahtuu / lavalla ei näy liikettä / mitään ei kerrota. Sellainen vaikutelma on monesti tullut klubikeikoilla. Saattaa vierähtää puolituntia, on joskus tuntikin, mutta mitään ei kerrota ja samalla kuitenkin itse on valmiustilassa.  Harvemmin myöskään näistä todella hermostun vaan jaksan odotella (tällä kertaa en, ja koska kirjoitin tämän päiväkirjamaisesti, niin kerroin myös fiilikseni asian suhteen), mutta useimmiten aikatauluissa on pointtinsa eikä vain itseni kannalta. Voihan joskus jollakulla olla kiire vaikka viimeiseen bussiin tai ihan mitä vain! :)

Eikä se välttämättä niin ole, että bändi odottaa saadakseen lisää katsojia, sillä myös niitä katsojia saattaa lähteä. Eli ei, en tarkoittanut vakavissani että olisi ylpeydestä kiinni. En tiedä ja piste :) Regina on edelleen hyvä.

Delay Trees


Delay Trees oli jo aloittanut. Mainetta niittänyt Gold soi pienen baarin sisällä. Sen jälkeen he viittasivat Reginan keikkaan ja kiittelivät heitä, jotka olivat tulleet tänne sen sijasta.

Black Twig


Delay Treesin jälkeen lavalle astui Black Twig!

Molemmat kitaravetoiset bändit toimivat Doriksessa kovin hyvin ja tunnelma oli intiimi. Seuraavaksi taidan kuitenkin kuunnella ensin ne levyt, jotka ovat jääneet kuuntelematta ja palaan sitten uudestaan saamaan bändeistä vielä paremmin irti ;)

Aika loistava ilta kaikenkaikkiaan! Lisää tälläisiä keikkaputkia kiintoisilla bändeillä, mutta yhteen sovitetuilla aikatauluilla!  Jooko?

2011/11/30

Regina, marraskuun 26.


YO-talon intiimissä tunnelmassa kauniin Jugend-talon puitteissa esiintyi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä bändi nimeltään Regina. Kuten aiemmin kerroin, en ole juuri Reginaa käynyt katsomassa missään. Nyt en voinut vastustaa kiusausta. Kiinnostavien keikkojen vähyys on nakertanut mieltä (ihmisellä pitää olla sentään jotain mitä odottaa, hei), Soita mulle on yksi vuoden kutkuttavimmista levyistä ja kun toveri yllytti, ei ollut vaihtoehtoa kuin ostaa lippu ja jäädä odottamaan lupaavaa lauantai-iltaa.

Jotain outoa oli kuitenkin tekeillä, sillä 10 vailla bändin aloittamisaikaa ihmisiä oli yhtä paljon kuin jonottajia jäätelökioskille sateisessa säässä, vaikka nyt oli tarjolla aurinkoa pimeyden keskelle. Jostain heitä kuitenkin yllättäen ilmaantui..backstagellako oli bileet? Mukaan olisi mahtunut kuitenkin muutama juhlija lisääkin, mutta toisaalta olosuhteet olivat oman keikkamukavuuden kannalta ihan hyvät. (Ja olipa tilaa pitää keikan jälkeisiä valokuvasessioita, sillä silloin sitä porukkaa vasta vähän olikin...)

Vaikka etäisyys lavalle ei ollut huima, niin tällä kertaa en pokkarillani vain yksinkertaisesti onnistunut ottamaan erityisen hyviä kuvia. Vaikkakin tekniikkaa enemmän painotan fiilistä, vaikka kuinka olisinkin saanut valokuvausalan koulutusta.  Utuiset ja rakeiset kuvat (ainakin klubeilta) ovat ne juttu mistä henkilökohtaisesti viehätyn. Siksipä myös uskallan julkaista pari kuvaa, jotka kuuluvat siihen kastiin.

Keikka alkoikin sitten omilla suosikeillani. Ui mun luo oli se joka nappasi eniten uudella levyllä ja Päivät valuvat on myös yksi kuunnelluimmista... sittemmin olen myös ilahtunut muistakin levyn biiseistä paremmin. Keikan lopussa soinut Lepään aalloilla onkin soinut päässä viime päivinä. Hauskaa oli, että myös Näinä mustina iltoina kuultiin, tuo joululauluksi tituulerattu. Olinhan vasta tutustunut biisiin (katso edeltävä postaus).

Jotkut biisit jättivät hieman etäisen fiiliksen, mutta sehän johtuukin siitä, että en ole Reginaa kuunnellut levyiltä paljon. Edelleenkään en voisi sanoa olevani fani, mutta kyllähän Iisan olemus ja tietyt biisit tekivät riemastuttavan olon tuossa ihanassa keikkapaikassa. Siksipä synkän marraskuun illan keikka oli kokemisen arvoinen.

P.S Keikan aikana Iisa toi takahuoneesta joulusuklaalevyn lavalle, josta sai käydä nappaisemassa itselleenkin palasen. Aika söpöä. Suklaata, siideriä ja Reginaa!

Bonuksena videonPÄTKÄ. Luulin kuvanneeni toisenkin, mutta enpä ollut. Tämän haluat nähdä, jos haluat kuulla Iisan pyytävän jäämistä yökylään. Useamman kerran.

2011/11/26

Näinä mustina iltoina.



Maa ei ole vielä valkea,
mutta etelämmässä lunta tulee jo kunnolla
Ilma alkaa pakastua
Lyhdyt valaisevat tuttuja puita ja pensaita

Katson kelloa, sitten taivasta,
jolle tähdet piirtävät nauhoja
näinä vuoden mustimpina iltoina

Sisällä odotetaan loppuillan vierasta
He eivät huomaa, kun käyn ulkona
Ilma alkaa pakastua
Lyhdyt valaisevat tuttuja puita ja pensaita

Valot lähestyvät
Auto hidastaa
Kääntyy pihaan
Ovi aukeaa
Lunta sataa...

Katson kelloa, sitten taivasta,
jolle tähdet piirtävät nauhoja
näinä vuoden mustimpina iltoina


 Ajankohtainen biisi näihin pimeihin marraskuun iltoihin, kun lumi ei ole ihan vielä peittänyt maata.

Ja ajankohtainen bändi, sillä tänään livenä Reginaa! Ja pakko myöntää, että ihan ensimmäistä kertaa menen oikeasti katsomaan Reginaa, pelkkää Reginaa. Aikaisemmin on tullut nähtyä muiden bändien ohessa.

2011/11/19

Kansikuvia.

Nykyisessä maailmassa moni voi helposti kohauttaa olkiaan levynkansille. Totta puhuen levyn kansilla ei internetissä välttämättä ole niin suuri merkitys. Mutta tiedäthän, jos olet koskaan kierrellyt vähintäänkin aktiivisesti selannut levyjä kirjaston musiikkiosastolla, käynyt levykaupoissa ja divareissa, olet saattanut joutua kansien vieteltäväksi. Minäkin olen. Pääasiassa olen ottanut kiinnostavat joka tapauksessa mukaani, mutta entä jos et ole koskaan kuullutkaan bändistä? Etkö olisi vitosella ostanut levyn, joka vaikuttaisi kansien perusteella olevan jotain mistä voisit pitää?Tai jättänyt jonkun, joka olisi voinut olla aarre....

Väitän, että silti tänäkin päivänä visuaalisuus ei ole kiellettyä. On levy kuinka pirun hyvä sisällöllisesti, kruunaa kansi kokonaisuuden täydelliseksi. Ja sen kehtaa laittaa vaikka seinälle. Ja se ruma kansi..se vain antaa ennakkoluuloja. Joskus pelkkä valkoinen neutraali kansikin albumin nimellä on parempi. Tässä on esimerkki, josta en pidä sitten yhtään.

Interpol hei.  Idea toisistaan irronneista kirjaimista on periaatteessa hyvä, mutta harmaina betonimöhkälemäisinä mustaa taustaa vasten vaikutelmasta tulee enemmänkin negatiivinen. Ja onhan tuo sekava. Ja totta puhuen sisältökin on hieman, enkä ole koskaan täysin lähentynyt uuden levyn kanssa. Try it on -kappale (ja pari muuta) kelpaa ja muistuttaa edellisistä paremmista levyistään... mutta etäiseksi tunnelma jää..ja kyllä, kansikuva vahvistaa vain sitä tunnelmaa.

Entäs tämä?

Tässä esimerkki siitä kuinka samalla voi onnistua ja samalla mennä niin pieleen. Levyn sisältöhän toki on herkullinen, ei tämä kuuntelukokemusta pahenna..ihmettelen vain monen muun kanssa miksi Regina halusi kikkailla, kun vähempikin olisi riittänyt. Olisiko toisin ollut Reginalle "liian The Smiths"?(Itseäni se ei olisi ainakaan haitannut...)

Vaan tässä esimerkki hyvästä kannesta. Kannesta joka sopii sisällönkin kanssa loistavasti yhteen. M83:n kolme vuotta sitten julkaistu Saturday´s youth on mannapuuroa ja mansikkaa sekä korville että silmille. Mutta vaikka en sisällöstä pitäisikään, niin eihän se väärin ole, että edes kannessa on onnistuttu.

Ja tästä lähti käyntiin kepeä ja pinnallinen juttu/-kuvasarja levynkansista. Lähinnä niitä hyviä levykansia tulossa, koska mieluummin me niitä katsellaan. :)