Näytetään tekstit, joissa on tunniste Polkupyörävaras. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Polkupyörävaras. Näytä kaikki tekstit

2013/03/29

Polkupyörävaras.


Polkupyörävaras voi olla positiivinenkin asia, ainakin tässä kontekstissa.

Polkupyörävaras on neorealismin (= Italiassa 2. maailmansodan aikainen taiteenlaji 40- ja 50-luvulla) aikainen elokuva ja varsinkin tämä elokuva on yksi tärkeimpiä neorealismin leffoja, mutta myös yksi tärkeimpiä elokuvahistorian elokuvia, joka on inspiroinut meidän Aki Kaurismäkeäkin.

Elokuva alkaa siitä kun sodanjälkeisessä Roomassa ihmiset kokoontuvat aukiolle työpaikkojen jakoon. Mutta töitä ei riitä kaikille. Elokuvan päähenkilö saa kuitenkin työn mainosten teippaajana, mutta työ edellyttää polkupyörää (joka sattuu olemaan kanissa). Käytetytkin liinavaatteet viedään kaniin ja kerätään rahat polkupyörän takaisin saamiseen. Tästä vasta riemu syntyykin ja enää ei teekään mieli hypätä jokeen.
Työpäivän aikana polkupyörä kuitenkin viedään melkein nenän edestä ja sen jälkeen alkaakin epätoivoinen metsästys ympäri Roomaa ystävien ja poikansa kanssa.  Miehen päättäväisyys mahdottoman asian suhteen ei horju - pyörä on saatava takaisin, riippuuhan siitä työpaikkakin. Tempo elokuvassa on sen verran mukaansatempaava, että tässä on vähän kuin trillerin ainekset kasassa, kun saa jännittää päähenkilön puolesta sellaisenkin asian kuin polkupyörän löytämistä. Pyörän etsimisen ohessa on myös mahtavaa seurata isän ja pojan suhdetta.

Elokuva on liikuttavan sympaattinen puolidokumentaarisella tavalla kuvattu. Realistinen klassikko voisi yhtä hyvin sijoittua tähänkin päivään kun töitä ei kaikille riitä ja viattomalta kansalaiselta viedään polkupyörä. Elokuvan ohjaaja Vittorio De Sica on käyttänyt elokuvissaan kaduilta poimittuja ihmisiä, luonnonvaloa ja sijoittanut tapahtumat aitoihin ympäristöihin kaiken tehostekikkailun sijaan. Visuaalisuudesta, näyttelytaidoista ja juonenkulusta ei kuitenkaan tingitä. Se vain todistaa, että joskus superklassikko voi syntyä näinkin. Aikanaan elokuva ei saanut suurta suosiota, mutta tämä on se viini, jolla on tapana parantua vanhetessaan.

Tiedän katsovani tämän varmasti vielä uudestaan ja Vittorio De Sican muutkin elokuvat, erityisesti Umberto D. yksinäisestä miehestä ja hänen koirastaan, on aivan pakko nähdä pian.

Tässä sinulle ohjenuora:
Jos et ole nähnyt Polkupyörävarasta, katso. Jos olet nähnyt, katso uudestaan.