Näytetään tekstit, joissa on tunniste Makeannälkä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Makeannälkä. Näytä kaikki tekstit

2016/08/30

Ian McEwan: Makeannälkä



 Keskivertoromaani, jossa on lupaava alku ja hieno loppu.


Olen tässä vuoden sisään kahlannut vähitellen Ian McEwanin tuotantoa, joista viimeisimpänä Makeannälkä (Sweet Tooth, 2012), kirjastosta bongattuna.

McEwan on kyllä ihan uskomaton tyyppi. En voisi sanoa olevani fani, koska kirjat ovat välillä todella puuduttavia, mutta tässä onkin se juttu: Jossain vaiheessa sitä innostuu kääntelemään sivuja tiheämpään tahtiin osin päästäkseen vihdoin loppuun ja PADAM!, juuri kun luulet lukevasi ehkä pisintä ja tylsintä kirjaa, niin sieltä löytyykin se koukku! Lopussa. Jälleen kerran lopussa. PerusEwania.

Vaan on se kirja alussa ja keskelläkin luettava, ei mitenkään mahdoton, mutta muutama tapahtuma ei jättänyt juurikaan muistikuvaa ja osin sivuutin, kirjaan kun oli vähän tungettu kaikkea genreä, outoja tyyppejä, historiaa kylmästä sodasta, kirjaviitteitä, rakkausromaania, dekkaria... En sitä aivan jännärinä osaa nähdä kuitenkaan, enkä sen suurempana rakkausromaanina. Hieman chic litiltä se osin tuntui sillä vaikka Serena Frome oli jossain määrin älykäs (itse vähätteli tosin itseään), niin välillä ajatukset ja teot menivät siirappisiksi. Vaan olihan ihan makeaa lukeaa tarinaa naisen näkökulmasta taitavasti miehen kertomana. (Tähän myös liittyy se yllätys)

Parasta kirjassa onkin nuoren Serena Fromen tarina, joka aloittaa Cambridgessä ensin matematiikan opinnot, sitten kirjallisuuden.... Varsinkin alussa on paljon kirja- ja kirjailijaviitteitä, myös myöhemmin Serenan toisenkin rakastetun astuessa kuvioon. Tykkään. Cambridgestä Serena astuu mukaan tiedustelupalvelutyöhön MI5:een, joten kirjan kuviot liikkuvat pitkälti niin tiedustelupalvelun kuin rakkauselämän parissa. Tiedustelupalvelussa hän saa osakseen paljon tytöttelyä eikä etene samalla tavalla kuin miehet, joten feminismi on pinnalla, pieni raivohärkä voi pukata.... 

Koukusta huolimatta aika keskivertoromaani, jota en jaksaisi lukea toiste. 385 sivua on jälleen kerran aivan liikaa, kun ainakin puolet on odottelua. Hyvä alku ja loppu ei aina riitä.

* * 1/2