Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaksi päivää yksi yö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaksi päivää yksi yö. Näytä kaikki tekstit

2015/01/05

Viisi katsottua elokuvaa

Kaksi päivää, yksi yö (Deux jour, une nuit)
Ohjaus:Jean-Pierre ja Luc Dardenne, 2014
Päärooli: Marion Cotillard

I don't exist. I'm nothing. Nothing at all!


Dardennen veljekset tekivät viime vuonna elokuvan, mikä vaati näyttelijöiltään todellista heittäytymistä. Päähenkilöroolin sai haltuunsa ihastuttava Marion Cotillard Sandrana, joka on menettämässä työpaikkansa tehtaalla.

Elokuva ei selittele liikoja, ei anna odottaa pahinta vaan heti alusta alkaen ollaan ytimessä. 
Vaatii uskomatonta nöyryyttä ja taisteluhalua lähteä kiertämään ovelta ovelle pyytämään työkavereiltaan valitsemaan hänet 1000 euron bonuksen sijaan, kun koittaa uusi äänestys. On kaksi päivää aikaa voittaa kollegoiden enemmistö puoleensa. Elokuva on lähes alusta alkaen toisintoa ja pitkiä yhtäjaksoisesti kuvattuja jaksoja ja tekee selväksi sen, että kyse on pelkästään arjen jännitysnäytelmästä. 

Välillä pettää jaksaminen, mutta aviomies kannustaa viimeiseen saakka romahduksen partaalla olevaa Sandraa.

Kaksi päivää, yksi yö tulee iholle dokumentin tavoin ja tähän arjen jännitysnäytelmään voikin moni samaistua näinä yt-neuvottelujen aikana. Valitsisitko sinä 1000 euron bonuksen vai antaisit toisen pitää työpaikkansa? Olisitko sinä yhtä rohkea kuin Sandra? 


Kolme viisasta miestä
Ohjaus: Mika Kaurismäki, 2008
Rooleissa: Pertti Sveholm, Kari Heiskanen, Timo Torikka, Irina Björklund...


Kaurismäen Mikan elokuva Kolme Viisasta Miestä sijoittuu jouluaattoon Helsingissä ja ystävyksiin, jotka tapaavat toisensa, kukin koettuaan elämän kolhuja, pääsääntöisesti ihmissuhderintamalla. Asekin on perisuomalaisesti mukana elokuvassa. Elokuvien miehet ovat rujohkoja ja realistisia ja kun loppu huipentuu Aake Kallialan tirehtöimään karaokeiltaan (ja kokonaisine esityksineen) en voisi olla enempää sitä mieltä, että tämä voisi olla dokumentti miltä tahansa illalta lähiön karaokepubissa, johon minut on vedetty mukaan. Realismia, realismia! Mutta viisaimmat meistä ihmisistä tietävät, että arkielämäkin voi olla elokuvaa kohtalon osoittamilla tavoilla ja jos sitä ei tiennyt, niin tämä elokuva muistuttaa siitä hienolla tavalla. Kippis hienosta elokuvasta, Mika Kaurismäki. En tosin usko jaksavani katsoa toista kertaa. 


Poikamiesboksi (The Apartment)
Ohjaus: Billy Wilder, 1960 
Rooleissa: Jack Lemmon (poikamies), Shirley MacLaine, Fred MacMurray....

On November 1st, 1959, the population of New York City was 8,042,783. If you laid all these people end to end, figuring an average height of five feet six and a half inches, they would reach from Times Square to the outskirts of Karachi, Pakistan. I know facts like this because I work for an insurance company - Consolidated Life of New York. We're one of the top five companies in the country. Our home office has 31,259 employees, which is more than the entire population of uhh... Natchez, Mississippi. I work on the 19th floor. Ordinary Policy Department, Premium Accounting Division, Section W, desk number 861.

Baxter voisi lähettää tämän idean Niksi-Pirkkaan

Mielettömyyttä! Jos et katso juuri vanhoja elokuvia, niin katso silti edes tämä ja ymmärrät kuinka moni nykyajan komedia tuntuu aivan liian sliipatulta tämän aitoutta, nokkeluutta ja sympaattisuutta hersyvän elokuvan rinnalla. Elokuvaa kutsutaan monissa yhteyksissä komediaksi, ja toki tämä on sitäkin, mutta tämä on myös ajatuksia herättävä ja....onhan tässä Shirley MacLainen tutuksi tekemä sitaatti:  "when you're in love with a married man, never wear mascara"

The Apartmentin pääroolissa on loistavien näyttelijöiden ohessa Jack Lemmonin esittämän sinkkumies C.C. Baxterin  asunto, jota hän lainaa virkamiesasteikolla ylemmille tajutakseen, että omat yöunet ja mielenterveys käyvät koetuksilla. Työpaikalla istutut ylityötunnit eivät ole merkki kunnianhimosta, vaan siitä, että ei ole paikkaa minne mennä töiden jälkeen. Kun Baxterille esitetään jatkuvasti lupauksia ylentämisestä, ei hän osaa lopettaakaan ja näin ollen kollegoiden puuhailut ja aviorikokset jatkukoon asunnossa. Naapurit toki luulevat Baxterin olevan kovakin pelimies. Naapuruston persoonallisuudet tuovatkin elokuvaan pikantin lisänsä.

Kun Baxter löytää vihdoin ihan oikeasti naisen, ei se käy helpoimmalla. Sen lisäksi että Baxter on oikeasti mukava heppu kaikessa hurmaavudessaan mutta ei kusipäinen vaimon pettäjä, on puoliasunnottomuus oma ongelmansa.

Sen lisäksi, että The Apartment on viihdyttävä on se myös elokuva moraalista ja sen käyttämisestä tai vajavaisuudesta. Elokuvassa nähdäänkin, että kenellä lopulta onkin eniten munaa.

Loistava elokuva ja ansaittu parhaan elokuvan oscar! 

To Rome With Love
Ohjaus: Woody Allen, 2012
Rooleissa: Ellen Page, Jesse Eisenberg,  Alison Pill, Woody Allen, Penélope Cruz....

It's incredible that the Colosseum is still standing after thousands of years. You know, Sally and I have to re-tile the bathroom every six months.


Woody Allen jakaa mielipiteitä ja itse en tiedä vielä mille puolelle kiikahdan. Kun tiesin tämän olevan Allenin elokuva, en ollut ihan varma haluanko katsoa. Osuukohan tämä siihen ihan hyvä-, oikein hyvä- vai hmp-osastoon (hitto mitä paskaa).  Lisähuokailuja aiheutti se, että ohjaajaherra oli taas laittanut itsensä elokuvaan, tällä kertaa koko fyysisessä olomuodossaan. Eikä Rooma Italian kaupungeista ole suuremmin kiehtonut vierailun muodossa. Onhan se silti uskomaton paikka, kyllä ennen vaan tehtiin ja rakennettiin asioita paremmin.

Tämä elokuva kallistui siihen ihan hyvä-osastoon, kiitos monenlaisten eri episodien. Mukana oli myös ihan hieman hmp:tä, mutta toisaalta se oli myös päästä oikein hyvä-osastoon. Sekava soppa tämä onkin, koska mukana on kuvitelmahahmoja, farssia, seksikomediaa, nerokkuutta. Farssi on hyvä silloin kun sille oikeasti nauraa ja näin kävi minulle elokuvan oopperaa suihkukopissa-kohtauksissa. Joskus jokin ihan mahdoton toimii, jopa Woody Allenilta siis. 

Woody Allen on jo vähän iäkkäämpi heppu ja elokuvassa hän tuntui esittävän ikäänkuin itseään ja käsittelevän omaa eläköitymistään ja ikääntymistään. No, kiitos tämän, saamme nauttiaksemme näistä oopperaa suihkukopissa-kohtauksista. To Rome With Love esittää Rooman kaupunkina, jossa voi tapahtua melkeinpä mitä vain (varsinkin romanttisesti), joten siinä suhteessa mitään uutta näkökulmaa elokuvaa ei tarjoa ja on hyvin samanhenkinen kuin toinen kliseinen romanssikaupunkiin sijoittuva Midnight in Paris.

Silti,

positiivisesti yllättävä elokuva. 



An American Crime
Ohjaus: Tommy O´Haver, 2007
Rooleissa: Ellen Page, Catherine Keener, James Franco,  Evan Peters....

Reverend Bill used to say, "For every situation God always has a plan." I guess I'm still trying to figure out what that plan was.


60-luvun Indianapolisiin sijoittuva elokuva ei ole vain hatusta vedettyä fiktiota, sillä elokuvalla on karu todellisuuspohja. Se tekee tästä muutenkin todella hienosta elokuvasta vieläkin merkityksellisemmän.

Elokuvan värimaailma, tunnelma, 60-luku pukuineen ja pop-kappaleineen imaisevat heti mukaansa. Elokuvan nimestä päätellen tapahtuu jokin rikos.  En kuitenkaan kerro asiasta sen tarkemmin, sillä jokaisen on itse parasta paneutua hienovaraisen intensiiviseen tunnelmaan, mikä antaa odottaa pahinta. 

Loistavia näyttelusuorituksia-  Ellen Page on tässä roolissaan ihastuttava herkkänä Sylvienä, ei sinä hössöttävänä tyttönä, jonka olemme nähneet esimerkiksi Junossa tai To Rome With Love-elokuvissa. Catherine Keener on roolissaan myös hyytävän hyvä äitinä, joka kadottaa todellisuudentajunsa. Enkä keksi moitteen sanoja lapsinäyttelijöistäkään.

An American Crime ei sovi kaikkein herkkäkatsoisisimmille. Toisaalta vaikka elokuvassa tapahtuukin sadistisia asioita, se ei tee välttämättä itse kohtauksista pääasiaa, vaan päänsisäisistä ongelmista mitkä aiheuttavat kaiken sen kauheuden. 

Surullisen kaunis psykologinen draamathrilleri. Ikävintä todellakin on se, että moni elokuvan asioista on tapahtunut todellisuudessakin vuonna 1965 - itseltä oli mennyt tämä ohi, joten huomasin googlettelevani kauheuksia internetistä.