Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jim Jarmusch. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jim Jarmusch. Näytä kaikki tekstit

2017/01/20

Ensi-illassa: Paterson


Tänään Suomen ensi-iltansa saava Jim Jarmuschin Paterson on elokuva, joka on vain nähtävä.
 Minut sen vakuutti ensin elokuvan kuvaus ja trailerin näkeminen sinetöi päätöksen.

Paterson on bussikuski Patersonin kaupungissa New Jerseyssä. Päivätyökseen hän ajaa samaa bussireittiä kaupungissaan ja tekee havaintoja, jotka hänen päässään muokkautuvat runoiksi muistikirjaansa. Hänellä on myös rakastava vaimo Laura (Golshifteh Farahani), joka leipoo nättejä leipomuksia ja jonka kanssa hän jakaa viehättävän kodin sekä koiran. No siis huhhuh, mitä ihmeelllistä tässä on, ajattelee joku ja hänen edestään vaan nyökäytän kahta kovemmin. No mene sinä vain katsomaan Armoton maa tai Rogue One: A Star Wars Story (mieluiten 3D:nä). 

Paterson on juuri sellainen elokuva, jonka taika vaikuttaisi olevan juuri hienovaraisesti rakennetussa tunnelmassa, pikkukaupungin elämän kaduilla ja kuppiloissa, arjen ja haaveiden yhteensovittamisessa. Elämässä ja arjen havainnoissa. Hiljaisessa huumorissa, joka on yksi lajityyppisuosikeistani. Olen aika varma, että Adam Driverin esittämän Patersonin silmien kautta tehdään aika arvokkaita havaintoja ja kieltämättä kiinnostaa päästä hänen runojensa pariin. Driver on näytellyt aika samankaltaisissa hipsteri-rooleissa ja tästä on tullut myös tunne, että hän on vain oma itsensä. Tämäkään elokuva ei taida olla poikkeus boheemiudessaan, mutta tässä roolityö vaikuttaisi olevan vakavin ja siksi paras.

 Ensi-ilta elokuvalla on tosiaan tänään ainakin Finnkinon elokuvateattereissa Helsingissä, Tampereella ja Turussa.  Tampereella myös Niagara näyttää tästä päivästä lähtien Patersonin.  
When you’re a child you learn there are three dimensions; height, width and depth, like a shoebox. Then later you hear there’s a fourth dimensions; time.
 

2014/03/28

Jim Jarmuschin Only Lovers Left Alive

Inside Llewyn Davisia edelsi traileri Jim Jarmuschin elokuvasta, Only Lovers Left Alive. Ensimmäisenä ajatuksena mielessä oli, että "Jahas, taas vampyyreja", mutta totta puhuen traileri herätti silti pienoisen kiinnostuksen. Tunnelma ja elokuvaan sisältyvä arkirealismi vakuuttivat. Juuri siksi pidin True Bloodin ensimmäisestäkin tuotantokaudesta. Pidin myös suunnattomasti Ystävät Hämärän Jälkeen-elokuvastakin. Pidän siis vampyyreista elokuvissa ja sarjoissa, mutta kohtuudella ja tietyillä odotuksilla. 

Only Lovers Left Alive on tarina Adamista (Tom Hiddleston) ja Evestä (Tilda Swinton), jotka ovat eläneet yhdessä ja erillään vuosia. Koska elokuvaa en ole itse vielä kokenut, en osaa ja haluakaan kertoa siitä enempää. Traileri antaa vihjeitä ja niihin vihjeisiin liittyy myös hyytävä pakomatka. Elokuva ei uskoakseni mässäile silti kauhulla, mutta toki verenhimoisiin vampyyreihin ja ihmisten kohtaamisiin liittyy omat jännitteensä tässäkin elokuvassa. En voi väittää, ettenkö pitäisi siitä seikasta. Kohtuudella.

Elokuvan esitys Suomen valokankailla ei ollut itsestäänselvyys, mutta kunnioitettava kuusenkoskelainen/kouvolainen Kuusan Kino Ky onnistui saamaan meidänkin nähtäväksemme elokuvateatterissa, alkaen omalta paikkakunnaltaan. Eikös ole hienoa, että ennakkonäytös tapahtuu joskus Helsingistä syrjemmässä? Tämä on niitä elokuvia, jotka varmasti pääsevät oikeuksiinsa juuri valkokankaalla. Elokuva on pyörinyt Tampereen Niagarassakin jo hetken, tosin myös Finnkinossakin eri puolella Suomea. Vielä ehtii. Tekisiköhän tämä elokuva minut vampyyfi-faniksi?

P.S Paras näkemäni Jarmuschin leffa tähän mennessä on Mystery Train

2009/09/08

My new favorite movie.

Jim Jarmusch: Mystery train

Memphis ja kolme toisiinsa nivoutuvaa tarinaa. Rakkautta, komiikkaa, katkeruutta, matkalaukkuja, junia, rautatieasema, itsensä etsimistä, julkkiksen ihannointia, hyvää musiikkia, hyviä roolisuorituksia, tarinoita, aaveita ...

Elokuva jonka olisi voinut nähdä jo ajat sitten, mutta jonka näin vasta eilen vanhalta filmiltä elokuvateatterin hämyssä muutaman muun elokuviin eksyneen kanssa. Mutta eikö toisaalta puitteet olleet sen verran hyvät, että tätä kannattikin odottaa?
Let me sleep.
It's my favorite thing...
to sleep.
 
You sleep too much.You spend half your life
in your dreams.
 
Yeah...but sleep is wonderful.And when you're dead,
you don't get to sleep ever again...
which means no more dreams...