Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iron And Wine. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iron And Wine. Näytä kaikki tekstit

2015/03/09

Iron and Wine kaivelee menneitään osa 1


Slow Show:n Juhani kirjoitteli hiljattain elämään liittyvistä vaikeuksista ja sivussa uudesta Iron And Winesta. Molemmat tärkeitä asioita. Ensimmäiseen asiaan liittyy kyseenalaistamisia ja epäreiluutta, kun taasen tähän uutukaiseen ei missään nimessä. Kyllä tämä sopii itse kunkin blueseihin ja ainahan ajoittain niitä kokee varsinkin melankoliaan taipuvaiset ihmiset, niin tähän astisessa elämässä on ihan varmasti ollut maailmankaikkeuden kurjin vuodenalku, joka ei ole aivan vielä päättymäisillään.

Siksi jokainen mieltäkohentava asia merkitsee. Esimerkiksi uusi söpökantinen Iron And Wine, jonka sisältö on taattua Sam Beamia. Iron And Wine jää välillä hieman vähemmälle huomiolle, näin on käynyt parin viimeisimmän albumin kohdalla. Mutta mielentilamusiikkiahan tämä on. Ja kun on kyse kotikutoisista nauhoituksista debyyttilevyn ajoilta, niin sitähän ei voi etenkään sivuuttaa. 

Archive Series Vol. 1 tarjoaa 16 kaseteilta digitoitua kappaletta vanhoilta hyviltä ajoilta. Näillä kappaleilla Sam Beamin vakaan rauhoittava ääni pääsee oikeuksiin unohtamatta rytmiä, joka luodaan melko yksinkertaisilla elementeillä, useimmiten pelkällä kitaralla. Ja tähänhän ne parit edelliset eivät ole nojanneet, vaan meininki on niillä paljon kokeilevampaa ja häilyvämpää. Vähän kuin jos luonto-ohjelmien äänen olisi ottanut haltuunsa joku revittelevä tyyppi a´la Elastinen. Iron And Winen kohdalla kuitenkin minimalistinen folk on useimmiten erittäin ok. 

Kävin Tampereen elokuvajuhlilla katsomassa parit elokuvat. Niistä yhdessä kiinalaisessa lyhytelokuvassa keksitään sovellus, jonka tulisi rauhoittaa ahdistuneita kansalaisia. Eli radio, joka saa tuntemaan, että maailma yhä syleilee. Perustuu tositapahtumiin. Vaikka Iron And Winen lyriikoihin voi kätkeytyä toki lohduttomuuksiakin, niin tämäkin voisi auttaa siihen, että muutama kiinalainen ja muun maan kansalainen jättäisi hypyt hyppäämättä. Levyyn pääsee esimerkiksi tuota mansikoiden, kukkasten ja elukoiden täyttämää kansikuvaa klikkaamalla.

2013/09/28

Uusia levyjä PART 1.

Levynostot on jaettava useampaan osioon, sillä vuodessa 2013 ei ole näkyvissä taantumaa mitä tulee uusien kiintoisen levyjen julkaisun suhteen. Tämä postaus toimikoon myös itselle pienenä reminderina, jotta tajuaisin syventyä näihin levyihin vielä paremmin tai peräti tutustua alusta loppuun. Levyarvioita nämä eivät siis suinkaan ole.

Levyjä Spotifyssa pääset kuuntelemaan klikkaamalla albumin kansikuvia.


Skottilaisen Traviksen tai Travisin seitsemäs studioalbumi on elokuussa julkaistu Where You Stand. Travis on aina ollut vähän sellainen herttainen naapurinpoika ja tämä levy ei ole ilmeisesti muuttanut Travisia mihinkään epäilyttävään suuntaan. Turvallinen kuin nukkuva lehmä pellolla, mutta mä tykkään. Tykkään Fran Healyn äänestä.


Iron and Wine on julkaissut tässä aika tasaiseen tahtiin levyjä ja tämä onkin kuudes albumi muutaman vuoden sisään. Iron and Winea on huvittanut vähän revitellä musiikkinsa kanssa ja siksi esimerkiksi Kiss Each Other Clean on jo jotain erilaisempaa kuin alkuaikojen ensimmäiset levyt. Ja siksi Flow:n keikka oli lievä pettymys Milanon keikan jälkeen... Iso lava ja uudempi kikkailevampi musiikki vrt. tumma klubi ja vanhat kappaleet. 
Multa on oikeastaan jäänyt Kiss Each Other Clean vähemmälle kuuntelulle. Musta tuntuu, että tässä levyssä on taas vähän sitä Iron and Winea josta tykkään. Mutta ehkä mä löydän vielä Kiss Each Other Cleaninkin suoden sille enemmän kuunteluaikaa.


Kurt Vilen viides studioalbumi julkaistiin huhtikuussa, eikä liian myöhäistä ole tutustua. Hyvin nappaa jo ensimmäinen biisi Wakin´ On a Pretty Daze


Oletteko kuulleet tyypistä Gregory Alan Isakov? Ette? Kannattaa toki tutustua muutenkin kuin tutustumalla tähän albumiin. Itse pidän kovasti esimerkiksi tästä kappaleesta This Empty Northern Hemisphere-albumilta.  Gregory Alan Isakov on vähän kuin William Fitzsimmons meets Bon Iver. Spotify tarjoaa paljon tämän singer/songwriterin tuotantoa.


Suomalaisen Antero Lindgrenin (äiti, ei tangolaulaja, ei edes se Tenavatähti vuodelta 1995, vaan yhtye nimeltään Antero Lindgren!!) toka levy Talking with the Dead ilmestyi tuossa kesällä. Kävin Valtteri-festareilla kuuntelemassa ihan leppeässä kesäsäässä bändiä nähden samalla kokoonpanon livenä ensimmäistä kertaa. Kuunneltuani yksinomaan debyyttiä Motheria olin vähän hämmästynyt. Luonnollisestihan siis odotin synkempiä sävyjä, mutta keikalla kuultiin materiaalia, jota en ollut vielä kuullutkaan ja bändillä näytti olevan ihan kivaa, eivätkä he tuijotelleet kenkiinsä.  Eikä laulaja niin pelottavan näköinen mörökölli ollutkaan. En olisi pahastunut näistäkään seikoista, koska jotain sellaista odotin. Mutta nyt tutustutaan tähän pirtsakampaan Antero Lindgreenin jossa Bruce Springsteen-henkeä. Ehkä Suomen amerikkalaisin bändi? 


Ehkä Suomen sympaattisimman nuoren mieslaulajan uusin levy julkaistiin jo maaliskuussa.  Laulaja maalailee tälläkin levyllä maisemia ja Hämeenlinna kuuluu näissäkin biiseissä. Matti Johannes Koivu on musiikillinen vastine Juha Itkoselle. Ja Juha Itkonen arvostaakin Matti Johannesta.

No kuitenkin, kuuntelen hyvin vähän suomenkielistä musiikkia ja nämä vaativat oman aikansa, joten levy on jäänyt kuuntelematta. Voi kuinka upea on silti jo levyn aloitusraita Aulanko.  Egotrippimäinen Minä Näen Sinussa Sen Mitä Rakastan on jo hieman nopeatempoisemaa, säröisempää ja uudempaa MJK:ta, mutta säätilojen vangitseminen sanoituksiin ei vieraannuta aivan levyn tunnelmasta.
Tietyssä mielentilassa MJK varmasti saa hapuamaan nenäliinaa. 

Ota mua kädestä ja kato sen viivoja.




Onkos siellä tutustuttu näihin albumeihin ja mitä tuumataan? Entä herättikö joku kiinnostuksen? 

2011/08/17

Flow, Sat + Sun.

 Terveiset säätilalle: Kiitoksia, että annoit auringon paistaa sekä lauantaina että sunnuntaina. Et pisaarakaan tiputtanut, vaikka uhkaavalta välillä näytitkin.

 

























2011/08/12

Flow-kiinnostukset.

Flow´ssa haluan mennä osin flow-tuulella (heh), mutta nämä ainakin kiinnostavat ja paria poikkeusta lukuunottamatta ovat melko ehdottomia! Eli näiden mukaan aikataulut (joka pitääkin käydä paremmin läpi ja tulostaa...)

Lauantaina:

Delay Trees
Tämä akustishenkinen bändi olisi mukava mauste Flow-sopassa. 99 % todennäköisyydellä ehdin näkemään tämän varhaisen linnun.
The Pains Of Being Pure At Heart
En siis ole juuri kuunnellut tätä bändiä, mutta se mitä olen kuunnellut lupailee ainakin hyvää livekeikkaa. Voisin lähentyä tämän bändin kanssa. Annetaan keikan päättää lähennynkö vai en.

Mayer Hawthorne & The County
Ei, ei ole tuttu, mutta aikataulujen puitteissa valitsisin varmaan tämän. Mutta katsotaan vielä, annetaan flow´n päättää.

Iron & Wine 
Tämä vaikutti 95 %:lla ratkaisuuni lipun hankkimisesta. Edellisessä päivityksessä Iron & Winesta, ja muutenkin..tämä ei selityksiä kaipaa.

Lykke Li
Ja vähän naisenergiaakin Lykke Li:n ilmentymänä.

Ainakin tämän biisin vuoksi on kai jäätävä katsomaan myös Empire Of The Sunia. Ja tältä päälavan viimeiseltä esiintyjältä voisi todennäköisesti odottaa melkoista spektaakkelia!

Sunnuntaina:

Sunnuntain näköjään voisi viettää kokonaan Nokia Blue Tentissä.

Minä ja Ville Ahonen 
Ja tämä vaikutti siihen, miksi halusin ottaa lauantai-sunnuntai-lipun pelkän lauantain sijaan. Videolla olevaa keikkaa olin muuten itsekin kokemassa menneenä talvena. Upeaa.

Rubik
Pitkästä aikaa! Livevedot ovat aina taattuja hyvän mielen tuojia.

Mogwai
Ja sitten vähän rauhoitutaan..Mogwai on siitä hyvä, että se toimii niin hyvällä kuin huonommallakin fiiliksellä. Jos taivas kaatuu niskaan,  Iron And Wine on peruuttanut edellisillan keikkansa, saan puhelun että koti on palanut maantasalle, niin Mogwai saattaa lievittää fiiliksiä... ja jos aurinko paistaa selkäni takana, kaikki on kaunista, mieli on levollinen..niin silloinkin Mogwai on kauneinta. Herkkää, mutta voimakasta.

James Blake
Ja myös tämä vaikutti sunnuntai-lipun ostoon...Odottelen vähän samanlaista fiilistä kuin kuvassa näkyvällä videolla, mutta vähempikin riittää... 

Jamie Woon
No, ei ole kaikista tutuin, mutta mennään ottamaan selvää.

Kaikista en ehdi ottamaan selvää, mutta näissäkin voisi olla purtavaa kahdeksi päiväksi!  Pahaa aavistan, että jätin jotakin tärkeää mainitsematta. Mutta ehkä festarin jälkeinen raportti kertoo mitä sitten tulikaan koettua.

Tämä on siis ensimmäinen Flow-kerta mulle ja mielenkiintokäyrä on korkella kaikin puolin. Innostuin myös ruokavaihtoehdoista kovinkin (tarjolla on vaikka mitä vähän kulinaristisempaakin ruokaa ja erilaisia kahveja ja vaikka mitä, katso vaikka täältä), perusroskaruoka on vähemmistönä (entä jos sen himo iskeekin?), isolla karkkipussilla on varustauduttu, mukaan lähtee myös kamera ja kertakäyttöinen sadetakki, koska viikonlopuksi luvattuun poutasäähän ei voikaan luottaa. Mutta sillä mennään, millä mennään!

Flow, here I come!

P.S Jos kuka tahansa lukijoistani sattuu olemaan Flow´ssa ja törmää muhun, niin saa heipata! En siitä pahastuisi, vaan päinvastoin. :)

---

This weekend is Flow-festival in Helsinki. Above bands I´m interested of. Some are more must than other ones (for example Iron And Wine is MUST).

Levyraadissa: Waiting For A Superman.

Kas, toinen Levyraati perään.




Waiting For A Superman on alunperin The Flaming Lipsien biisi 99-vuodelta. Hetki sen jälkeen tulkitsi myös Sam Beam + muu yhtye kappaleen. Tämä bändi oli ja on Iron And Wine, silloin en ollut vielä tietoinenkaan tämän bändin olemassaolosta. Sittemmin bändiä on tullut kuunneltua tovi jos toinen ensimmäisen livekeikan jälkeen (Milano, 2008) ja myös Waiting For A Superman on tullut tutuksi (Around The Welliltä löytyy). A Superman on kieltämättä tutumpi Iron And Winelta ja kuuluu yksi parhaisiin biiseihinsä. Hieno tulkinta, aivan Iron And Winen näköinen, joten luulin hetken heidän omaksi biisikseen.

(Ei haittaisi ollenkaan, jos soittaisivat Flow-festareilla huomenna tämänkin. Mieluiten soittaisivat muutenkin vanhempaa materiaalia, sillä uutukainen on jäänyt aika etäiseksi... livenä tosin tomi)

Mutta niin, minä tykkään enemmän Iron And Winen versiosta. Liekehtivien huulien alkuperäisyydellekin ja esityksellekin pisteet, mutta ei se riitä nyt. 

Bonus:


Harvoin jaksan katsoa kotitekoisia covereita, mutta nyt eksyin vahingossa klikkaamaan tätäkin. Ei ollenkaan huono tulkinta tämäkään, mukava on lauluääni + kitarointi nuorella miehellä. Mutta ei siis tietenkään I&W:ia päihitä, eikä The Flaming Lipsejäkään :)

Ja pisteet menevät kummalle bändille? (vai pojalle?)

---

I prefer Iron And Wine-cover rather than original from The Flaming Lips (it´s good anyway). (Bonus-cover sounds good, too) What about you?