Näytetään tekstit, joissa on tunniste Doris Lessing. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Doris Lessing. Näytä kaikki tekstit

2016/10/05

Doris Lessing: Kesä ennen pimeää




Kun nelikymppinen kotirouva lähtee etsimään itseään.


Doris, Doris...  Kirjoitit 70-luvulla tuottoisasi urasi puolivälissä tämän kirjan, Kesä ennen pimeää. Minä en ollut lukenut sinulta aiemmin mitään, mutta nyt olen yhden lukukokemuksen rikkaampi. Ainakin olen hieman hämmentynyt rikas. Minulla ei nimittäin ole varmaa mielipidettä mitä minä tästä teoksestasi ja tyylistäsi pidin.

Toisaalta Doris Lessingin (1919-2013) romaani on helppolukuinen, mutta raskas tarjotessaan paljon ajatuksenjuoksua ja olemattoman kappalejaon. Kirjassa tempautuu heti alussa päähenkilön, nelikymppisen kotirouva Kate Brownin mielenmaisemiin, ja sepä on siis jutun juoni. Hengästyttäviä juonenkäänteitä ei kannata odottaa, vaan tahto lukea osin kauniisti kuvailtuja mielenliikkeitä ja tekoja.

Keskiluokkainen brittiläinen Kate Brown on elänyt neljännesvuosisadan verran aviomiehensä kera ja lapsiakin heillä on muutama. Eräänä kesänä uralla menestyvä mies lähtee pidemmäksi aikaa Yhdysvaltoihin työmatkalle, ja lapsetkin lähtevät kaikki eri suunnille matkoille. Kotitalo laitetaan vuokralle kesän ajaksi. Kate on ensimmäistä kertaa aivan yksin, vailla vastuuta muista. Hän saa työpestin tulkkina, jonka myötä hän ajautuu myös suhteeseen nuoremman miehen kanssa. He lähtevät matkalle, mutta Espanjan matkalla mies sairastuu vakavasti ja huolehtivainen Kate huomaa olevansa enemmän äiti kuin rakastajatar.  Jotain muuta mitä hän halusi. Kesää on vielä jäljellä ja työpestikin on loppunut, ja Katen kunto myös huonontunut; kaunis nainen on ulkonäöllisesti hapertunut.  Eräänä päivänä hän huomaa kun mies liimaa ilmoitusta vapaasta väliaikaisesta vuokrahuoneesta, ja Kate ryhtyy hänen kanssaan juttusille. Pian hän huomaa asustavansa nuoren naisen kanssa ja kirjan loppupuoli kuvaakin hänen ystävyyttään ja pohdiskelujaan vuoroin yksin vuoroin uuden ystävättärensä kanssa erityisesti suhdeasioista. Ystävä saa kuulla myös hänen hyljeunestaan, joka on suuressa roolissa tässä kirjassa.

Kesä ennen piemää on luonteeltaan vahvasti itsetutkiskeleva ja matka lähinnä yhden naisen tunne-elämään. Kate pohtii ja analysoi lähes jokaista tekoaan. Eräänä päivänä hän esimerkiksi testaa ulkonäköänsä ja viehätysvoimaansa pukeutumisen voimalla. Hän ravaa vuoron perään rakennusmiesten ohi vuoroin löysissä vaatteissa, vuoroin vartaloa myötäilevässä mekossa. Jälkimmäisen aikaan hän saa vihellyksiä, kun rönttövaatteissaan hän ei tule huomatuksikaan. Kate pohtii siis paljon sekä ulkonäköään ja naiseuttaan, mutta myös rooliaan vaimona ja äitinä... sekä suhdettaan ystävään Maryyn, joka on avioliitossaan häntä epäsovinnaisempi... Kuka hän on, mitä hän haluaa. Ja lopussa sitten selviää mitä kesä on tarjonnut ja mitä hän tämän itsenäisen kesän jälkeen haluaa.

Kesä ennen pimeää ei ole huono, mutta ei se ole tajunnanräjäyttäväkään.  Mietin, että olisikohan kirja tuntunut vähemmän etäiseltä ja vähemmän kolkolta, jos kolmannen persoonan sijaan Kate olisi puhunut omalla äänellään. Kuitenkin kun koko romaani käsittelee yksinomaan Katen mielemaisemaa.
Ja jos puhutaan depressiivisistä naishahmoista, niin Kate Brownin hahmo ei oikein ole mitään ääripäätä. Hän ei ole välttämättä täysin onnellinen,  mutta ei mitenkään surkuttelekaan elämäänsä. Hän vaan pyörii kaiken keskenkertaisuuden pyörteissä ja kuinka moni tavallaan onnellinen päätyy aina jossain vaiheessa miettimään, että riittääkö tämä kaikki.

Miettimisen arvoista on toki myös se, että pitääkö olla matkoilla ja yksin löytääkseen itsensä.