Näytetään tekstit, joissa on tunniste Carey Mulligan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Carey Mulligan. Näytä kaikki tekstit

2011/11/01

Drive.


Huhhuh.
If I drive for you, you give me a time and a place. I give you a five-minute window, anything happens in that five minutes and I'm yours no matter what. I don't sit in while you're running it down; I don't carry a gun... I drive.
"Hey."
"Hi."
"Sorry about the noise."
"I was gonna call the cops."
 "I wish you would."

Olen hyvin, hyvin iloinen että päätin mennä katsomaan Driven elokuvateatteriin. Elokuvateatterissa moni surkeakin elokuva tosin voi vaikuttaa ihan kelvolta, mutta on sellaisia elokuvia jotka voivat melkein räjäyttää tajunnan juuri elokuvissa. Visuaalisuus, check. Äänitehosteet, check. Elokuvan koko hyvyys moninkertaistui valkokankaalla.

Alussa päästään seuraamaan Driven päähenkilöä "Driveria" (Ryan Gosling) myös rattinäkökulmasta suuren kaupungin yössä, musiikin pauhatessa taustalla. Automatkan idea hahmottuu vasta vähän myöhemmin, ensimmäiset sanatkin kuullaan vasta tovin kuluttua... Driver ei muutenkaan ole kovin puhelias tyyppi, ja enimmäkseen pureskelee hammastikkujaan. Tämä on kuitenkin yksi elokuvan rakastettavammista puolista. Hiljaisuus voi olla voimakasta.

Ei Nicolas Winding Refningin ohjaamassa elokuvassa ihan koko ajan auton kyydissä olla, mutta kun ollaan, niin ollaan kunnolla ja tyylikkkäästi - elokuvateatterin penkillä saattoi melkein puristella penkin reunasta huikeimmissa kohtauksissa. Elokuvan suurin toiminta iskee kuitenkin yllättäen arvaamattomissa kohdissa. Brutaaliutta ilmenee, mutta useimmiten spontaanisti ja itsepuolustuksesta kumpuavana. Älä ole tämän takia katsomatta elokuvaa, sulje vain silmäsi silloin. Elokuvan ydin ei nimittäin ole se. Ellei itse niin halua.

Drive todella kertoo yhden miehen yrityksestä päästä eroon menneiden haamuista. Haamuista, jotka eivät ole kovin ystävällisiä. Lempeyttä elokuvaan tuo suloinen Carey Mulligan, joka esittää naapurin Ireneä. Myös Irenen vankilassa lusinut mies Standard ja  poika Benicio voittavat sympatiat puolellensa. Irenen ja Driverin välille hiipivät tunteet ihastuttavat, mutta yksi elokuvan monista hyvistä puolista on myös se, että tunteiden osoitukset näytetään hienovaraisesti. Onhan action+lemmenleikki-elokuvia ihan riittävästi!

Kyllä elokuvan vahvuus on myös itse Ryan Gosling. Olisiko elokuva yhtä kiehtova esimerkiksi Ben Affleckilla, joka sekin ihan hyvä näyttelijä (mutta silti)? Ei, elokuva tarvitsi juuri Ryan Goslingin, jota en ole edes hehkuttanut aiemmin. Enkä edelleen välitä niin paljon ulkonäöstä, mutta karismaa on. Goslingin vahvuus on se, että hän pystyy roolissaan muuntautumaan kiltin rauhalliseksi "All-American Boyksi", mutta samalla myös näyttämään uskottavalta pahiksenakin. Se on paljon se. Ihana Driver....

Elokuvalla on myös suloisen katkera loppu, mutta toisaalta avoin. Koskaan en ole ollut yhtä tyytyväinen avoimeen loppuun.

Suosittelen. Osta kallis elokuvalippu. Ja lopuksi ainakin elokuvan nähneille fiilistelyä musiikkivideon muodossa. Elokuvassahan soi esimerkiksi tämä vanhahko Desiren biisi Under your spell. Elokuvaa varten sitä oli hieman muokattu (otettu ainakin dialogit pois!)

2010/11/03

Päivän levy: Write about love.


Uskallan väittää, että tästä on kurjan ja harmaan päivän pelastajaksi.

Belle & Sebastianin uusin, lokakuussa julkaistu, Write about love tekee sen ainakin mulle. Olemalla vain niin huikea. Write about love on myös mahdollisesti aikuisin (äh, ei sanan tylsimmässä merkityksessä) ja tasaisin kokonaisuus olematta silti kovinkaan tylsä. Levy ei ole ehkä parhain, sillä parhain on The boy with the arab strap mutta tässä on omalla tavallaan potentiaalia. Olla kenties se kakkonen. Pah sijoituksille...kuunnelkaa! Aloittakaa vaikka tästä biisistä:


Let me step out of my shell
I'm wrapped in sheets of milky winter disorder
Let me feel the air again, the talk of friends
The mind of someone my equal

Levyllä kuullaan myös naisääniä -Carey Mulligania ja Norah Jonesia! Duetosta Little Lou, Ugly Jack, Prophet John Norah Jonesin kanssa on oltu arvosteluissa eri mieltä. Itse olen sitä mieltä, että toimii! Aivan kuten duetto Carey Mulliganin kanssa toimii nimibiisillä Write about love. Kenties B&S:n tyyliin sopivampana, mutta yhtään en halua väheksyä Norah Jonesinkaan suoritusta. Ihania molemmat.


P.S Jos myös Elliott Smith kiinnostaa, on ihan juuri julkaistu An introduction to... kokoelma sisältää Elliottin 14 parasta yhdellä levyllä. No, rohkenen väittää että olisin voinut lisätä pari muutakin biisiä, mutta sellaista se on kokoelmien kanssa - eivät koskaan täydellisiä. Joka tapauksessa jos et ole kuunnellut Elliottia - aloita tästä levystä. Löytyy Spotifyn ilmaisversiosta.