Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bomb Girls. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bomb Girls. Näytä kaikki tekstit

2015/03/06

Bomb Girls - paras tyttösarja heti Gilmoren tyttöjen jälkeen

Alkuvuosi on mennyt lähinnä tv-sarjojen kuin elokuvien parissa. Hyvä elokuva on tiivis kokoama yhdessä parin-kolmen tunnin paketissa, mutta hyvä tv-sarja voi vangita tuntikausiksi, joskus jopa vuosiksi. Valitettavasti (tai onneksi kuitenkin) Bomb Girls (Kanada 2012-2013) on vain 18 jakson kokonaisuus. Selailin Yle Areenaa kuukausi sitten ja katsoinpahan ensimmäisen jakson, jonka jälkeen mukana ollaan pysytty TV1:llä/Areenalla ja mukana pysytään aina alkukesään asti sarjan loppuun asti. 60 minuutin jakso viikossa-tahtia mennään, mikä tuo oman kutkuttavuuden ja paluun niihin aikoihin kun se oli ihan normikin. Jos minulla suinkaan olisi boksi, olisin katsonut tämän varmasti kerralla. Nyt riittää jotain odotettavaa.

Bomb Girls vie nostalgisella tuulahduksella 40-luvun ammustehtaaseen Kanadassa. Ammuksille on tarvetta maan omille miehille, eletäänhän toisen maailmansodan aikaa.

 Sarjan nimensä mukaisesti naispuoliset henkilöt ovat pääosassa. Sukupuolierottelut ja tietyt käytösnormit ovat vielä aika oleellinen osa, mutta sarjassa niitäkin kyseenalaistetaan eli feminismiäkin pukkaa, mutta luontevalla ja itsestäänselvällä tavalla. 

Se, että tämä on tv-sarja tekee oikeutta salaperäisille roolihahmoille, joista paljastuu ja jotka kehittyvät vähitellen. On myös mahtavaa huomata, että kukaan ei ole roolihahmoissaan karikatyyrimaisen ärsyttävä ja jää vain tyhjäksi kuoreksi. Jokaisesta löytyy jokin pieni kiehtova piirre. 


Esimerkiksi tutustutaanpa tähän kaksikkoon, vasemmalla istuvaan Kate Andrews (irl Charlotte Hegele) ja keltamekkoiseen Gladys Whitmaniin (irl Jodi Balfour). Kate on karjuvan isän luota ammustehtaalle paennut ja elää uudessa paikassa väärennetyillä papereilla. Sisällään ulos pyrkivä halu laulaa jazzia. Gladys puolestaan on siniverinen tyttö, jonka vanhemmat ja tuleva aviomies haluavat pitää huolta maineestaan, joten Gladys aloittaakin tehtaan konttoripuolella. Gladys ei tyydy tähän, vaan menee salassa ammusliukuhihnalle. Koska sarjassahan on kuitenkin naisia ja pääsääntöisesti työväen naisia, niin silkkisukkahousuinen työntekijä joutuu ottamaan vastaansa nokitteluakin ja joutuu lunastamaan paikkansa uskottavana työntekijänä.


Lorna Corbett (irl Meg Tilly) saattaa olla se naisten pikkupomottelija ollessaan vastuussa naisten hyvinvoinnista, mutta ajoittain koppava olemus kätkee sisälleen herkkyyttä ja lämpöä ja tarvittaessa tarttuu työhanskoihin sinihuivisten taistellessa miljoonannen ammuksen teosta, ennen kuin punahuivisten vuoro alkaa. 



Betty McRae (irl Ali Laebert) on tehtaan paras työntekijä ainakin Lornan mielestä. Vapaa-ajallaan Betty viihtyy erittäin hyvin punakutrisen Katen kanssa, jonka on ottanut suojiinsa ja jota lohduttaa painajaisiltaan. On nähtävissä Bettyn viehtymys ja se, että näiden naisten välille saattaisi kehkeytyä jotain enemmän. Mitään ei oikeastaan tiedä, sillä nämä naiset eivät totisesti näytä olevan yksioikoisia.

Mikäli olet onnekas, etkä ole vielä katsonut sarjaa, niin pääset kerralla katsomaan neljä tähän mennessä näytettyä jaksoa....ja tulet janoamaan lisää. Tästä mä tykkään. Ja bonustahan sarja saa aikansa jazzista ja kapakoista.