Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Autio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Autio. Näytä kaikki tekstit

2017/02/21

Antti Autio ja debyyttilevy Minä tuon mukanani sateet

spotify:album:33lVkvbCExoTMC4dfgmPPt

Antti Autio on tervetullut folk-muusikko Suomen musiikkikartalle. 26-vuotiaan teatteritaiteen maisteriksikin valmistuneen herran debyyttilevy julkaistiin viime viikolla ystävänpäivänä, jolloin otin sen heti ensikuunteluun.

Helppo ja kepeä se ei ole, oi ei ole. Tietysti soljuvuudeltaan ja koukuttavuudeltaan se on, se nappaa minut mukaansa kuin poloisen ahvenen järvestä, koukkuna Aution ääni. Sitten huomaan melodian, lyriikat...ja lyriikat, koko albumin täydeltä näissä lauluissa riittääkin kuunneltavaa ja siinä tuleekin se, että sanoituksiltaan mahtuu elämä haaveineen, tarinoiden loppuineen. Koukussa on mukavaa olla, mutta tekee se vähän kipeääkin. Miten paljon mahtuukaan melankoliaa ja elämäntuskaa. Mutta samalla se tekee levystä vakavastiotettavan, omaan lempimusiikkiini pujahtavan. Eikä se ole vain ahdistusta täynnä;  soljuva soitanta esimerkiksi Sunnuntai-kappaleessa tuo vastapainoa päivien ahdistukselle.

Nämä päivät ovat valmiiksi elettyjä päiviä
Nämä ilmeet ovat eteen annettuja eleitä
Näinä päivinä kun en ole kenellekään kovin tärkeä
Vain minä tiedän että voisin olla niin paljon enemmän




Kaikista suurimpana lempikappaleena taidan pitää tätä huikeaa Merkit-kappaletta.

Miten viimeinen sana on aina hyvästi
Meidän tarinan päätti
kuin sade löi maahan kuin aplodit

Minun ympärilleni on laitettu tuolit
missä ihmiset vaihtuu
minä pysyn paikallani

Maailma loppui eilen
luin aamulla lehden
muttei siinä eikä kahviloissa puhuttu siitä sanaakaan
siinä maailmassa minä olin onnellinen
tätä taustaa vasten valottuvat sen piirteet


Mutta korvia heristävät muutkin levyn kappaleet aina viimeiseen haikeaan Haikara-kappaleeseen asti. Levy kuunneltavissa Spotifyssa. Kansikuvaa klikauttamalla pääset sen kuulemaan.

Levyn julkaisua juhlitaan Helsingin Korjaamolla lauantaina 4.3.  Tapahtuman jakaa myös toinen muusikko, Ylva Haru, jonka ensijulkaisu näki päivänvalon joulukuussa. Helsinkiläisenä minä ainakin menisin paikalle.