Gonzálezin Joséhan ei minnekään ole koskaan kadonnut, vaikka edellisestä sooloalbumista on vierähtänyt kahdeksan vuotta. Junipin kanssa on vietetty vuosia, mutta nyt José on palannut omalla nimellään. Jos jo edelliset kaksi sooloalbumia saivat vakuuttumaan lahjoistaan, niin kolmas kertoo vähintään toden sanoo herra Gonzalezin lahjoista - mies on palannut vahvempana ja monipuolisena. Kitara tehtiin, jotta joku Josen kaltainen tuottaisi iloa kuuleville korville. Kun puhutaan Josén vokaaleista, niin yhtä pehmeästi ne soljuvat. Jokin on levyssä kohdillaan, kun sitä voisi jammailla (esimerkiksi Let It Carry You) ja siihen voisi yhtälailla nukahtaa tai ottaa juoksulenkeille metsään mukaan.
Edellisten sooloalbumien mystinen ja riipivä tunnelma näkyy kolmannellakin levyllä (onneksi), mutta Vestiges & Clows-albumilla on jotain positiivista. Levyn päättävä raita Open Book soi kajareista Kings of Conveniencen ja Simon & Garfunkelin hengessä. Vihellyssoittolistani saa myös tästä laulusta uuden lisän.
Kuuntelehan koko levy, mutta tässä kuitenkin maistiaisina levyn ensimmäinen ja kymmenes eli closeri.
Kuuntelehan koko levy, mutta tässä kuitenkin maistiaisina levyn ensimmäinen ja kymmenes eli closeri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!