Moi, mä olen Jake, Jake Bugg. Multa ilmestyi tässä hiljattain toinen albumi debyttialbumin kaveriksi. Shangri La:ksi sitä kutsutaan. Blogin kirjottaja on kuunnellut tätä mun tulokasta viime päivinä ja todennut, että (*punast*) tämä levy on yksi vuoden parhaimpia.
Ensiksi: Siedäthän brittienkkua ja nasaalihkoa ääntämystä. Jos, niin kulje suoraan lähtöruudusta maaliin ja skippaa vankilavisiitti.
Shangri La:ssa on kiehtovaa se, että vaikka 19-vuotias laulaja-lauluntekijän Jaken bändin musa istuu tähän vuoteen, niin kaikuja retrovuosilta on, erityisesti levyn aloitusbiisissä. Se on hyvä siis. Shangri La:ssa päästään garagerockailemaan, mutta huokailemaan balladimaisten kappaleiden äärellä.
Levyyn pääsee klikkaamalla söpön Buggin päätä.
Tää menee huomenna duunissa testiin. Eka levy oli sopivan harmitonta kuuntelumusaa, ei suuria tunteita, mutta ihan jees. Samaa sanoivat muutkin työpaikalla.
VastaaPoistaUusi rokkaavampi Jake Bugg oli ihan jeppistä. Ainakin ne reippaammat biisit, joissa saattoi haistaa vanhan brittipunkin tai vaikkapa Oasiksen vivahteet.
Poista