Juha Itkonen: Hetken hohtava valo.

Juha Itkonen:

Hetken hohtava valo

Ilmestymisvuosi: 2012
Otava

Sivuja: 511
Mistä: kirjastosta

Huh, huh...

Itkosen uusimman kirjan suhteen minulla kävi hassuja pieniä sattumuksia. Olin juuri edellisenä päivänä heinäkuussa miettinyt, että seuraavaksi tai lähiaikoina haluaisin lukea tämän. Tämä oli ainoa Itkonen, jota en ollut vielä lukenut ja olen nauttinut muista Itkosen kirjoista. Kävin kirjastossa, en Itkonen mielessä, koska en voinut kuvitellakaan sen olevan siellä (vaan muutaman varauksen päässä).  Kirja oli kuitenkin vastassa heti ovesta tultua ja hihkuin kirja käsissäni. En jotenkin voinut uskoa todeksi, että juuri se kirja oli siinä, odottamassa minua.

Siinä ei vielä kaikki. Ensimmäisellä sivulla on lainaus Arcade Firen Suburban war-kappaleesta. Olin kuunnellut juuri sinä päivänä kyseistä laulua. En kuuntele jatkuvasti Arcade Firea. Myöhemmin oli mainintaa Interpolin Turn on the bright lights ja sen jutun tullessa vastaan olin taas yllättäen edellisenä päivänä kuunnellut juuri sitä levyä Interpolilta, enkä Interpoliakaan kuuntele jatkuvasti. Nämä olivat sellaisia hassuja pieniä sattumuksia, joita oli hauskaa todeta hyviä sivuja kääntäessä.

Juha Itkosen Hetken hohtava valo on romaani eri sukupolvista ja siinä hypitään eri aikakausilla. Käydään kuussa 21.7.1969, olympialaisissa Japanissa, käydään perheen kanssa lomamatkalla Kreikassa, asutaan Kuopiossa, Helsingissä, kuunnellaan Pink Floydia Tampereen Aleksanterinkadulla, ajatellaan Ian Curtisia, seistään räntäsäteessä Tampereen Stokkan liikennevaloissa, pohditaan Tsehovia, saadaan lapsia, petetään, saadaan masennus, myydään kodinlaitteita nousukaudella, seurataan kuinka automarketteja kohoaa kuin syöpä ja sen etäpesäkkeet, katsellaan vhs-nauhoja, perustetaan lehti Hämeenlinnassa jne. Eletään myös vuotta 2011.  Rakastan näitä yksityiskohtaisia kuvauksia eri aikakausien tapahtumista ja eri paikkakunnilta. Varsinkin Hämeenlinna ja Tampere-viittaukset kiinnostavat, sillä ovat minulle niin tuttuja kaupunkeja. Ja rakastan toki popkulttuuri-viittauksia. Kirjaan pystyy jossain määrin samaistumaan ja piehtaroimaan itsekin nostalgiaryöpyssä. Olenhan itsekin elänyt aikaa kun olen tallentanut vhs:lle jotain itselle tosi tärkeää. Tosin olen ollut vielä aika lapsi kun tuli 90-luvun taantuma, enkä ole sitä sillä tavalla joutunut kokemaan ja kiinnittänyt huomiota taloudellisiin muutoksiin. Sillä tavalla kirjaa oli mielenkiintoista lukea ja saada todenntuntuisia näkökulmia ja erityisesti siksi, koska kirja on ajankohtainen sen aiheen vuoksi. Sehän tässä onkin hienoa, että vaikka kirja on fiktiota, niin silti varmasti tälläisiä ja tällä tavalla ajattelevia ihmisiä on ollut ja on yhä. Tämä on voinut tapahtua.

Kirjassa on hyvä rytmi eri ihmisten näkökulmien vuoksi ja Itkosen taito kirjoittaa lauseita pitää pintansa. Kirjaa on kritisoitu pituuden vuoksi, mutta minulle se ei ollut varsinaisesti ongelma. Kenties noin parikymmentä sivua olisi voitu tiivistää ja se kirjan loppupuolella. Siellä oli hyvin pitkä ja tylsähkö kappale. Muuten en olisi kyllä halunnut lopettaa kirjaa. Koska Itkonen on Suomen paras kirjailija. Koska tämä kirja on yksi parhaimpia. Koska nyt ei ole enää uutta Itkosta. Koska kenen seurassa minä nyt nostalgisoin. Teknologian kehitys on ollut päätähuimaavaa kyllä, koska esimerkiksi kyllähän vielä 90-luvulla lainasin kirjastotädiltä kirjan ja sain kirjan selkämykseen lapun eräpäivästä. Tämä kirja tuli lainattua kirjastoautomaatilta ja eräpäivämuistutus tulee sähköpostilla. Ehdin lukea ennen eräpäivää ja lähdenkin varmaan pian palauttamaan tätä, jotta joku toinen saisi lainata tämän.