Annie ja Mia - naisseuralaiset viikonlopulle.

(Pika-)vinkki 1:

Tänään tv:stä tulee Woody Allenin klassikko Annie Hall. Vaikka Woody Allenin leffat eivät olisikaan tuttuja, niin et voi silloin tällöin olla törmäämättä edes hänen leffojen nimiin tai viittauksiin hänestä. 

Itselläni on oikeastaan aika ristiriitainen suhtautuminen Alleniin - hän on oikeastikin vähän neuroottisen oloinen heppu, joka tunkee itseään jokaiseen ohjaamansa elokuvaan mutta toisaalta kun keskitytään itse elokuviin, niin häneltä löytyy muutama viihdyttävä ja/tai todella hyvä elokuva. 

Ja mikä minä olen toisaalta sanomaan kunnolla, mitä mieltä minä olen hänestä ohjaajana, kun minultakin on muistaakseni jäänyt näkemättä esimerkiksi juuri tämä Annie Hall, yksi ensimmäisistä ja kuuluisimmista.

Se on varmaa se, että Allen kiinnostaa jollain salakavalalla tavalla ja tuntuu hävettävältä sanoa, että ei ole vielä nähnyt tätä. Match Point on viihdyttävän hyvä, mutta ei sillä vielä taida saada hyväksyntää taivaan leffakerhoon, jossa puhutaan klassikoista ja ihan varmasti muutamasta Allenista... tästä varsinkin.

Annie Hall kertoo kahden neurootikon kohtaamisesta New Yorkissa.

Vinkki 2:

Jos Annie Hall ei kiinnosta, ei voi tallentaa, ei ehdi, musiikki kiinnostaa enemmän, niin Spotifysta löytyy nyt Minä ja Ville Ahosen uusin levy, joka ristittiin Miaksi.

Sainko sinut hajoamaan
                                         
vai olitko jo hajalla

Itse en ole vielä ehtinyt täysin syventymään. Ensivaikutelma on se, että tämän olisi suonut ilmestyvän vuoden loppupuolella eikä näin kevään kynnyksellä. Ensimmäisessä biisissä lauletaan "Pian tulee taas pimeää. Päivä kestää ehkä tunnin." Levy tuntuu huokuvan muutenkin synkkyyttä ja sanoitukset raadollisempia (kulli kasvaa kieroon, koiralle syötetään häränkyrpää näin muun muassa) muidenkin kuin säätilojen puolesta debyyttiä enemmän. Tämä ei ole huono asia ja soitto kuulostaa aivan mahtavalta ja ehkä vieläpä paremmalta (eivätkä viittaukset The Nationaliinkaan aivan kaukaa haettuja ole, Pieni hauta-kappaleessa on säväys Pekka Strengiä) - uskon, että tämä debyyttiä vaikeampi levy palkitsee kuuntelijan ja kasvaa ajan saatossa. Potentiaalia rutkasti - näin nopealla ensivaikutelmalla! 

P.S Voi taivas tuota levyn kuudennetta laulua! Huh, huh.