2011/06/08

Somewhere.





Somewhere pääsi hiljattain katseluuni vuokraamon välityksellä, kun en koskaan päässyt elokuviin asti katsomaan tätä. En oikein tiennyt mitä odottaa elokuvalta, mutta liikoja en kuitenkaan. En vaikka Sofia Coppolan Lost In Translation kuuluu ikilemppareihini. Mutta ehkä myös juuri siksi. 
Helposti ohjaajan elokuvia voi alkaa vertaamaan keskenään.. tarkoituksella en kuitenkaan alkanut vertaamaan Lost in Translationia ja Somewherea keskenään. Se kävi vain itsestään samankaltaisten elementtien tullessa esiin myös Somewheressa.
 Elokuva, joka keskittyy yksinomaan elämään hotellissa, hotellihuoneeseen tilattua aikuisviihdettä, päähenkilö on filmitähti, vanhemman miehen ja nuoren sievän naisen välille muodostuva suhde (tässä tapauksessa isän ja tyttären suhde), elämän mielekkyyden hakeminen, pientä seikkalua myös hotellin ulkopuolella jne... 
No, kuulostaisi hyvältä, mutta kun... Lost in Translation kaivaa apaattisuudestakin esiin huumoria. Siinä missä Bill Murrayn roolihahmo Bob Harris on kovin charmantti jopa varpaan murtumis-tilanteessa, siinä Stephen Dorffin pääroolihahmo Johnny Marco vain on. Somewhere ja Lost in Translation (jopa nimetkin yrittävät muistuttaa toisiaan...) eivät kummatkaan ole komedioita (ja hyvä niin..), mutta olisin kaivannut Somewhereen enemmän sitä jotain. Hotellihuoneessa makaamista on pidemmän päälle puuduttavaa katsoa. Rohkenen kyllä epäillä, että tämä voisi olla tarkoituksenmukaista. Tehdä elokuvasta dokumenttimainen. Näyttää, että ei se hieno hotellielämä pidemmän päälle niin kovin jännittävää ole. Silloin tajuan kyllä elokuvan. Ja kunnioitan elokuvan ideaa. Annan myös pisteitä yritykselle hermostuttaa katsoja pitkitetyillä kohtauksilla, jolloin jää odottamaan että alkaako tapahtua vai jätänkö elokuvan heti kesken (itse en, mutta diagnoosilla ad/hd luovuttaminen olisi todennäköistä). Harmillista, että pitkitettyjä kohtauksia oli hieman liikaa meille vähemmän levottomimmillekin. Osa kohtauksista toimi, osa ei. Elokuvan hyvä idea ja totetutus eivät vain kulkeneet omasta mielestäni käsi kädessä.
Lost in Translationia tulen katsomaan vielä varmasti useat kerrat, mutta Somewherelle suon ehkä vielä vain toisen katselukerran. Toinen katselukerta antaa mahdollisesti enemmän perspektiiviä, mutta sitä seuraavat katselukerrat todennäköisesti eivät yhtään mitään. Huonohan elokuva ei ole, mutta ei se vain sydäntänikään sulattanut. Tähän mennessä siis vain Lost in Translationissa ja Virgin Suicidesissa olet todella onnistunut mielestäni, Sofia. 

1 kommentti:

Kiitos kommentista!