Kesti yks kaks kol nel (ja vähän enemmänkin) kuukautta löytää tämä suomenkielinen lupaus. Syytän siitä sitä, että olen silloin tällöin uuden musiikin mustassa suossa, mutta mitä varmemmin suomalaisen musiikin. Vielä todennäköisemmin suomenkielisen musiikin.
Eräänä iltana päätin sitten kuunnella Minä ja Ville Ahosta. Kaivoin nettisivujen kätköistä. Viime viikolla kävin myös pitkästä aikaa levyostoksilla, viime vuoden lopussa julkaistu debyytti sattui syystä tai toisesta olemaan myös mukana tässä valtakunnallisessa levyalessa n. 10 euron hintaan. Ja minähän olisin maksanut vaikka 30 euroa. Koska mulla oli sellainen kutina, että tässä on ostamisen arvoinen levy. Ja kyllä oli.
En halua tehdä kuitenkaan levyarvostelua levystä. Tämä on sellainen levy, että se pitää kuunnella ja kokea. Siihen joko hukkuu..tai jos ei, niin levy ei ole vain itseä varten. Itselleni kävi ensimmäinen vaihtoehto. Olisihan sitä ehkä hieman analysoitaavakin, mutta onhan se tällä kertaa kuitenkin paljon parempi pitää tämä analyysien ulkopuolella, ja nauttia levyn eri ulottuvuuksista. Edes viimeisen biisin teknosovitus ei pelästytä.
Kotisivuilta löytyy kuunneltavaksi kaksi biisiä, lisäksi Youtubesta tämä musiikkivideo. Kyllä ei ole kaikki parhaat näissä. Kyllä kannattaa kuunnella koko levy. Edes kerran.
"Kyllä ei ole kaikki parhaat näissä" :DDDD
VastaaPoistaOon kuunnellut koko päivän, vaikka edelleen välillä laulutapa ja artikulointi ärsyttää. Mutta siitä huolimatta rakastan.
Mä ihastuin tähän kanssa ihan tulisesti, vaikka en muuten juuri kuuntelekaan tämäntyylistä musiikkia, suomenkielisestä puhumattakaan.
VastaaPoista